Rauman saalis

Käväisimme Kundin kanssa Rauman käyttö- ja seurakoirien järjestämissä iltakisoissa. Ensimmäistä kertaa sain ilmoittaa koirani maxi2 luokkaan ja kyllä sitä ilmoittautumista hymyssäsuin tuli täytettyä. Reissuun lähdettiin tavoitteena tehdä siistejä, vauhdikkaita ja kontaktivirheettömiä ratoja ja katsoa mihin se riittää.

Ensimmäinen rata tuntui jo tutustumisessa mukavalta, kun jätti huomiotta se, että radalle oli saatu aseteltua kaikki kontaktiesteet. Ohjaajan piikkiin meni kiellosta kerätyt virhepisteet, kun päästin Kundin livahtamaan putkesta kohti A-estettä. Rata sujui muuten oikein mallikkaasti ja lassiepoika oli hyvässä vauhdissa ja hyvin kuulolla. Meidän vauhti riitti sijalle 3.

Toinen illan rata olikin ohjaajan mieltä aina lämmittävä hyppyrata. Muutamaa kinkkistä kohtaa ja viimeiseksi esteeksi laitettua okseria lukuun ottamatta oli tämäkin rata varsin mukavan oloinen. Lassie starttiin ja menoksi.  Ohjaajalta edelleen luokattoman huonoja ohjauksia, mutta onneksi Kundi korjaa uskomattoman nopeasti ohjaajan hitaista ohjeista huolimatta. Puhdas rata takana, putkesta kohti kahta viimeistä hyppyä, kunnon käskytys okserille ja... Kolikolikoli, vaan rima pysyi ylhäällä ja 2- luokan ensimmäinen LUVA kolahti colliepojan tilille.

Vauhtia saadaan vielä lisää kun ohjaaja alkaa liikkua rohkeammin ja uskoo siihen, että Kundi osaa ihan itse hypätä vaikken olisi vieressä katsomassa.  Kontakteille tarvitaan varmuutta, mutta sitä saadaan vain kisaamalla. Kalenteriin onkin katsottu startteja niin Seinäjoelle, Raumalle kuin Tampereen Agirotuunkin. Kundi pääsee myös vuoden tauon jälkeen edustamaan nahkacollieita Agirodun joukkoekisaan. Siihen asti tiukkaa treeniä ja nauttikaa kesästä!

Ken on heistä kaikkein kaunein

Nyt on näytelty Kennyn kanssa niin Harjavallan kuin Raumankin näyttelyt. Harjavallassa sää suosi ja auringonpaisteessa oli mukava starttailla jälleen vuoden tauon jälkeen näyttelyiden maailmaan. Kuikelo Kentsu joutui jo Avoimeen luokkaan ja myönnettäköön, että hänen rimpula olemuksensa erottui joukosta.

Kuva Sini Aalto

Tuomarina Beata Petkevica, Latvia

"Correct bite. Medium strong bones.correct lenght of head. Medium stop. Flat skull. Correct type of ears. Needs time to develop chest. A little weak in pasterns.Correct bodywitdh. Sloping croup.Correct character of tail when standing. A little bit close in hocks. Correct coat and temper. Correct movement from side. Still a little bit loose from the side."

Näillä lauselmilla tuloksena AVO EH AVK3

Kuva Sini Aalto

Rauman näyttelyssä sää rupesi muistuttamaan normaalia suomen suvea, ja vettä satoi niin, että numerolapun kanssa oli ongelmia jo ennen kuin koiraa ehti autosta ulos saamaan. Vesisateessa uitettu Kenny ei kuitenkaan säätä pelästynyt ja esiintyi kehässä vallan mallikkaasti. Tuomari Hiebarov Antoan Bulgariasta lausahti pikkulassiesta seuraavaa:

" Correct bite. Well set and carried ears. Elegant head. Chest deep enough. Excellent angulations.Typical movement with good reach of drive"

AVO ERI SA AVK1 PU2 ja SERT

Ruma ankanpoikanen ansaitsi ihka ensimmäisen sertinsä ja kyllä allekirjoittanut hieman kehässä tuuletti. Kenny ei niin osannut tylsää ruusuketta arvostaa, joten ennen kotiin lähtöä täytyi pyörähtää myyntikojussa hakemassa herralle uusi unilelu.

Seuraavia näytelmiä ei ole vielä suunnitelmissa, mutta josko sitä edes tuonne Porin näyttelyyn pyrähdettäisi näyttäytymään.

Palkintopossu

Lieto liito

Liedon reissun odotukset eivät olleet lähtökohtaisestikaan kovin korkealla; edellinen startti oli tammikuussa, ja TSAU:n hallissa riittäisi hälinää kahden kisaradan pyöriessä samanaikaisesti. Ohjaaja oli kuitenkin koko ajomatkan manannut itseensä taisteluhenkeä ja päättäväisyyttä, nolla tehdään vaikka väkisin.

Rataantutustumisessa ei koettu suuria riemun hetkiä, kaikki kontaktiesteet oli kannettu kentälle. Muilta osin rata oli taattua 1-luokan laatua, ei mitään ylitsepääsemätöntä tai ihmeellisempiä ohjauskuvioita vaativia paikkoja.

Kontaktiesteille valmentajan ohjeistamana keksittiin ratkaisu, jossa ohjaaja jää selkeästi jälkeen ja hidastaa koiraa, jonka jälkeen koira hallintaan ja ohjaajan ohjeistamana alas. Tämäpä tietysti hidastaa koko suoritusta ja tuhoaa rytmityksen eteenpäin jatkettaessa, mutta tämä jääköön ohjaajan juoksukunnon piikkiin. Kaikesta epäluonnikuudestaan, katkonaisuudestaan ja hitaudestaan huolimatta tältä radalta saatiin meidän viimeinen 1-luokan 0-tulos ja voitto.

Viimeisen LUVA:n ja SERT:in myötä Liedon reissu venahti odotettua pidemmäksi ensimmäisen startin alettua 10.05 oli seuraava luvassa 15.20. Päätin kuitenkin jäädä juoksemaan ne pari jäljellä olevaa starttia ja korkata 2-luokan, kun nyt Lietoon asti oli ajettu. Kundille ja turistina matkaan lähteneelle Kennylle päivästä tuli kuitenkin melkoisen pitkä. Kundin kohdalla tämä näkyi kolmannella radalla kun vauhti alkoi hiipua ja haukku voimistua.

2-luokan radoista ei mukaan tarttunut kuin 10 pinnaa ja mukava kokemus. Kontaktit vaativat paljon töitä, mutta julmettu erävoitto on se, että kolmelta radalta emme saaneet ainuttakaan virhepistettä puomilta tai A-esteeltä.  Tästä on hyvä jatkaa kisakautta eteenpäin.

Blogin elvytys

Pitkän hiljaisuuden jälkeen olemme täällä taas. Opinnot on allekirjoittaneen osalta suoritettu kunnialla loppuun ja edessä oman paikan löytäminen työelämän puolelta. Lassiet ovat eläneet melkoista hiljaiseloa treenailun merkeissä. Kisailut ovat jääneet nyt hetkellisesti pois kalenterista, mutta tämäkin asia korjataan pääsiäismaanantaina Liedossa.

Kundi jatkaa tasaisen hyvää suorittamistaan agilityn parissa, mutta kontaktiesteet ovat edelleen se kompastuskivi. Treeneissä on todettu, ettei tässä nyt muu auta kuin kisata vaan, kun treeneissä ei lassiesta samanlaista "kontaktiperseilyä" irti saada. Vauhtia on isoon lassieen saatu lisää ja ohjaajakin pysyy jo silloin tällöin tilanteen tasalla ja saa tekemisen näyttämään hetkittäin sulavalta.

Kenny on silloin tällöin päässyt treenailemaan lyhyesti Kundin treenien ohessa. Esteet ovat alkaneet kiinnostaa eri tavalla ja vauhtia ja pomppua lassiemaailman Forrest Gumpilta löytyy. Keskittymiskyky onkin asia erikseen... Kesällä kokeilen saada Kentsulle myös treenipaikkaa ja katsotaan miten herran herne kestää jatkuvamman ja tiukemman treenin.

Näyttelypuolella kaikki toivo on laskettu pikkulassien harteille ja Kentun pään menoksi on suunnitteilla ainakin Rauman ja Harjavallan näyttelyt. Myös Porin näyttely on kalenteriin merkitty ja katsotaan josko jotain muutakin vielä keksitään.

Tottisteltukin on, lähinnä omaksi iloksi. Olen leikitellyt ajatuksella startata Kundin kanssa avoimen luokan, mutta toistaiseksi ollaan vielä ajatuksen tasolla. Nouto alkaa olemaan pikkuhiljaa kasassa, joten periaatteessa ei tämä täysin toivoton ajatus olisi. Kennyn osalta saattavat tokoilut ainakin viralliselta osalta jäädä kokematta, ellei pikkulassie koe jonkinlaista heräämistä aiheen parissa. Hetkittäin tekeminen on todella hyvää, mutta koetilanteessa jälleen keskittymiskyky saattaa lyödä rajan Forrestin suoritukselle.

Lauman tuorein vahvistus Juudas on kotiutunut vallan mallikkaasti ja liittoutuma nuorempaan lassieen on hyvinkin tiivis. Yhdessä Kentun kanssa tehdään niin hyvät kuin pahat ja yhteiset painihetket ja hippaleikit ovat meinanneet koitua useammankin koriste- esineen kohtaloksi. Vaikka olin aivan varma siitä, että lassiet ottavat kissan vastaan varmasti hyvin, en osannut kuvitella aivan tällaista liittoutumaa.

Turhaan oi turhaan...

 

Noormarkun agit olivat taas sitä tuttua turhauttavaa taistelu kontaktipintoja vastaan. Ensimmäiselle radalle Kundi lähti sellaisella vauhdilla, ettei siinä kauheasti ohjaajaa saati kontaktiesteiden alastuloja muisteltu. Ihanneaika alittui yli 15 sekuntia ja Kundi olikin nopein maksikoira tällä radalla. Eipä tuo suurempia ylpeyden tunteita nostattanut kun virhepisteitä tästä rallista kertyi 10.

Toiselle radalle lähdettiin taas ajatuksella taistellen kontakteja vastaan. Ohjaajan riemuksi radan alkuosalla olleelle A- esteelle sattui osumaan joku varvas, sillä tuomarin käsi ei noussut. Tässä kohtaa meinasi ohjaajalle tulla kiirus, kun tuomaria tuijottaessani olin unohtanut, ettei Kundilla montaa hetkeä mene mutkaputkessa. Radan toiseksi viimeiselle esteelle asti liito-lassie teki niin hienoa rataa, mutta mutta... Puomihan se siellä odotti ja puolikkaan laukka- askeleen päähän jäi meidän eka SERTi ja siirtyminen 2- luokkaan. Taisi siinä joku painokelvoton sananen päästä kun näin mitä tapahtui.

Treeneissä kontaktiongelmaa ollaan yritetty saada esiin, mutta yrityksen tasolle on toistaiseksi jäänyt. Treeneissä lassien rontti näyttää mallikelpoisia kontakteja esteestä riippumatta tilanteessa kuin tilanteessa ja kisoissa taasen ei ole pienintäkään ajatusta koko aiheesta. Turhauttaa turhauttaa, mutta kun tämä ongelma ratkaistaan niin loput viat mitkä meidän nousemisen estävät ovat sitten ohjaajassa. Tai sitten Kundi keksii jotain uutta...

Talvi tuli vierailemaan länsirannikollekin muutamaksi päiväksi ja siitähän lassie parivaljakko intoutui. Kilometrejä on kertynyt useampikin, kun herrat jälleen puhtaan maan voimalla voivat kirmata pitkin peltoja ja pihaa.

Herrojen riemu laantui kuitenkin nopeasti, sillä tallivapaan päivän todettiin vaikuttavan omistajatahoon todella epämiellyttävällä tavalla. Kotiin tuotiin nimittäin uusi nelijalkainen asukas, joka ei ole millään tapaa normaali. Lassieiden kauhuksi Ruosniemen raittia asuttaa nyt myös mustavalkoinen paholainen Juudas.

Kootut kuulumiset

Kirjoittaminen on taas jäänyt liian vähäiseksi opinnäytetyön, harjoittelun ja muiden rästihommien ohella. Koiratkin ovat joutuneet tyytymään vähempään treenailuun emännän kirmatessa milloin harjoittelussa, milloin koululla ja milloin tallilla. Onneksi isäntä on lassieiden kanssa kerennyt puuhastella.

SCY:n Satakunnan alaosasto järjesti paimennuspäivän Eurajoella 22.8.2015. Kennyn paimennuspäivä meni vallan mallikkaasti ja pelkoni siitä, että Kentsu lampaita jotenkin aristelisi osoittautui vääräksi. Ohjaajamme mielestä Kennystä löytyi peräti koirasusimaisia piirteitä.
Hajuja aitauksesta löytyi mielin määrin ja välillä pikkulassien aivonystyrät eivät osanneet päättää pitäisikö tehdä paimennustöitä, etsiä jälkeä vai muuntautua itse lampaaksi ja syödä ruohoa. Loppukommentti ohjaajaltamme oli kuitenkin positiivinen ja allekirjoittanut oli kuulemma oikein pätevän näköinen lampaiden hallitsija. Tätä on ehdottomasti päästävä kokeilemaan uudelleen ja seuraavaksi myös Kundi saa lähteä mukaan!

Kuva Riia Lehti

Kundin loppukesään osui vielä kahdet ulkokisat Sastamalassa ja Harjavallassa. Sastamalasta käteen ei jäänyt kuin järjetön ketutus ja 2x HYL. Lopetin molemmat radat kesken herran hypättyä kontaktipinnat törkeästi yli. Sama ongelma kuin Raumalla; koira oli veryttelyssä hyvä ja kontaktit sujuvat mallikkaasti, mutta auta armias kun mennään radalle niin pakka leviää käsiin...

Kuva Kristiina Silveri

Harjavallan kisoissa jatkui sama meininki; ensimmäiseltä radalta HYL täysin pipariksi menneen puomin kontaktin jälkeen. Ja jälleen palasimme verkka- alueelle ja kontaktit sujuvat mallikkaasti. Toisella radalla tehtiin hienoa 0-suoritusta aina sille puomille asti missä yhdellä lisäaskeleela olisimme saaneet maalissa tuulettaa siirtymistä 2- luokkaan, mutta kun ei niin ei. 5pinnaa puomilta, mutta huomasin itse virheen liian myöhään, joten suoritimme radan loppuun. Tuloksena 5rv ja toinen sija.



Näiden kisojen pohjalta pohdein Seinäjoen kisoihin lähtemistä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että en lähde kontakti hyllyttämään niin kauas, vaikka colliemestaruudet olisivatkin kovasti kiinnostaneet. No ehkä jonain vuonna pääsemme kisaamaan mestaruudesta ihan sinne 3- luokkaan, kunhan noihin kontakteihin keksitään joku kisatilanteen kestävä ratkaisu.

Syksy jatkuu treenailun merkeissä ja joitain lähialueen agikisoja tulee varmasti kierrettyä. Hakumetsät ja tottistelutkin houkuttaisivat, mutta tällähetkellä täytynee tuo koulusta valmistuminen asettaa jonkinlaiseksi prioriteetiksi. Kennyn kanssa pitäisi löytää tiemme näyttelykehäänkin. No viimeistään ensivuonna sitten taas.




Syysterveiset lukijoille!

Valoa risukasaan

Mätsäri ja Rauman agikisat ovat taaksejäänyttä elämää ja mukaan jäi lukuisten onkelmien lisäksi myös jotain positiivista.

Hyväntekeväisyys match show keräsi melkoisen määrän kävijöitä ja kehiin ilmoittautuneita koirakoita. Noin 120 ilmoittautuneen joukosta Kenny jäykisteli itselleen Sin, ei sij. tuloksen. Pikkulassie käyttäytyi todella mallikkaasti ihmis- ja koira vilinän keskellä, mutta kahden muun koiran välillä sattunut välien selvittely sai pikkulassien jännittymään ja tässä tilassa edes allekirjoittaneen palkkanamit eivät kelvaneet. Kehässä pitkään paikallaan könöttely oli hankalaa, sillä Kennyn mielestä, joku iso paha koira saattoi syödä heikäläisen millä hetkellä hyvänsä. Tästä pitäisi arkajalan kanssa päästä eroon, mutta kysymys kuuluukin että miten. Treeniä treeniä.

Kundin Rauman reissu alkoi loistavasti.Verkka- alueella herra suoritti kaikki esille laitetut esteet mallikaasti, tarkasti ja virheittä. Jopa kontaktit sujuivat nappiin vaikka miten allekirjoittanut yritti kirittää. Elikkä hyvällä fiiliksellä rataan tutustumaan, ja haastavasta radasta huolimatta luottavaisin mielin koiran kanssa lähtöpaikalle ja... Herra varastaa startista ja hyppää toisen esteen väärään suuntaan...Lähdin kuitenkin suorittamaan rataa loppuun, mutta eipäs ollut kontakteista tietoakaan ja puomilta tultiin alas puolesta välistä alastuloa. Takaisin verkka- alueelle ja kontaktille ja... Kundi tekee todella hyvän puomin ja A:n vaikka miten olisi kirittänyt.

Toisen startin hyllytin itse väärällä ohjauksella, jolla sain Kundin hyppäämään saman esteen takaisin. Täysin ohjaajan piikkiin tämä(kin). Rataa lähdettiin silti taas juoksemaan läpi, ja jälleen kerran toistui tämä kontakteilta sikailu. Puomin uusimme radan lopusta ja toisella kerralla siitä saatiin edes sinnepäin suoritus.

Katsomon puolella raaputin pääni puhki miettiessäni tätä kontaktiasiaa. Treeneissä kontaktit ovat sujuneet melkos hyvin, ja veryttelyssä ne olivat mallillaan. Radalle mentäessä homma vaan leviää käsiin. Tietysti Kundi kerää kierroksia ja itsekin varmasti tiedostamattani jännitän, mutta mutta... Tässä kohtaa huojentavaa oli, että jäljellä oli enää hyppyrata, eli ei huolta kontakteista.

Jo tutustumisessa oli mukava huomata, että rata oli hieman helpomman oloinen mitä aikaisemmat kaksi. Ensimmäisenä ajatuksenani olikin " kuinka tyhmältä näyttää kun tämäkin hyllytetään. Kai se nyt ainakin kepeiltä vitosen ottaa ellei muuta".  Eikai muuta kuin koira istumaan lähtöön ja itse oikealle paikalle, käsky ja... Sehän lähti sujumaan! Oma fiilis oli melkein yhtä hyvä ja luottavainen kuin treeneissä. Hieman ylilyöviä varmisteluita muutamassa paikassa, jotka näkyivät ajassa, mutta muuten suht sulava ja helpolta tuntuva rata. Ja maalissa tajuttiin, että sehän oli puhdas! Hyppäri 0, LUVA ja toinen sija. Tästä on hyvä jatkaa! Suunta Sastamalan agiradoille 29.8, josko sieltä irtoaisi puuttuva nolla ja menolippu kakkosiin. Paistaa se päivä joskus risukasaankin, vaikka LUVA:n lisäksi viime viikon koirailut jättivät jälkeensä melkoisen kasan ratkaistavia ongelmia.