Turhaan oi turhaan...

 

Noormarkun agit olivat taas sitä tuttua turhauttavaa taistelu kontaktipintoja vastaan. Ensimmäiselle radalle Kundi lähti sellaisella vauhdilla, ettei siinä kauheasti ohjaajaa saati kontaktiesteiden alastuloja muisteltu. Ihanneaika alittui yli 15 sekuntia ja Kundi olikin nopein maksikoira tällä radalla. Eipä tuo suurempia ylpeyden tunteita nostattanut kun virhepisteitä tästä rallista kertyi 10.

Toiselle radalle lähdettiin taas ajatuksella taistellen kontakteja vastaan. Ohjaajan riemuksi radan alkuosalla olleelle A- esteelle sattui osumaan joku varvas, sillä tuomarin käsi ei noussut. Tässä kohtaa meinasi ohjaajalle tulla kiirus, kun tuomaria tuijottaessani olin unohtanut, ettei Kundilla montaa hetkeä mene mutkaputkessa. Radan toiseksi viimeiselle esteelle asti liito-lassie teki niin hienoa rataa, mutta mutta... Puomihan se siellä odotti ja puolikkaan laukka- askeleen päähän jäi meidän eka SERTi ja siirtyminen 2- luokkaan. Taisi siinä joku painokelvoton sananen päästä kun näin mitä tapahtui.

Treeneissä kontaktiongelmaa ollaan yritetty saada esiin, mutta yrityksen tasolle on toistaiseksi jäänyt. Treeneissä lassien rontti näyttää mallikelpoisia kontakteja esteestä riippumatta tilanteessa kuin tilanteessa ja kisoissa taasen ei ole pienintäkään ajatusta koko aiheesta. Turhauttaa turhauttaa, mutta kun tämä ongelma ratkaistaan niin loput viat mitkä meidän nousemisen estävät ovat sitten ohjaajassa. Tai sitten Kundi keksii jotain uutta...

Talvi tuli vierailemaan länsirannikollekin muutamaksi päiväksi ja siitähän lassie parivaljakko intoutui. Kilometrejä on kertynyt useampikin, kun herrat jälleen puhtaan maan voimalla voivat kirmata pitkin peltoja ja pihaa.

Herrojen riemu laantui kuitenkin nopeasti, sillä tallivapaan päivän todettiin vaikuttavan omistajatahoon todella epämiellyttävällä tavalla. Kotiin tuotiin nimittäin uusi nelijalkainen asukas, joka ei ole millään tapaa normaali. Lassieiden kauhuksi Ruosniemen raittia asuttaa nyt myös mustavalkoinen paholainen Juudas.

Kootut kuulumiset

Kirjoittaminen on taas jäänyt liian vähäiseksi opinnäytetyön, harjoittelun ja muiden rästihommien ohella. Koiratkin ovat joutuneet tyytymään vähempään treenailuun emännän kirmatessa milloin harjoittelussa, milloin koululla ja milloin tallilla. Onneksi isäntä on lassieiden kanssa kerennyt puuhastella.

SCY:n Satakunnan alaosasto järjesti paimennuspäivän Eurajoella 22.8.2015. Kennyn paimennuspäivä meni vallan mallikkaasti ja pelkoni siitä, että Kentsu lampaita jotenkin aristelisi osoittautui vääräksi. Ohjaajamme mielestä Kennystä löytyi peräti koirasusimaisia piirteitä.
Hajuja aitauksesta löytyi mielin määrin ja välillä pikkulassien aivonystyrät eivät osanneet päättää pitäisikö tehdä paimennustöitä, etsiä jälkeä vai muuntautua itse lampaaksi ja syödä ruohoa. Loppukommentti ohjaajaltamme oli kuitenkin positiivinen ja allekirjoittanut oli kuulemma oikein pätevän näköinen lampaiden hallitsija. Tätä on ehdottomasti päästävä kokeilemaan uudelleen ja seuraavaksi myös Kundi saa lähteä mukaan!

Kuva Riia Lehti

Kundin loppukesään osui vielä kahdet ulkokisat Sastamalassa ja Harjavallassa. Sastamalasta käteen ei jäänyt kuin järjetön ketutus ja 2x HYL. Lopetin molemmat radat kesken herran hypättyä kontaktipinnat törkeästi yli. Sama ongelma kuin Raumalla; koira oli veryttelyssä hyvä ja kontaktit sujuvat mallikkaasti, mutta auta armias kun mennään radalle niin pakka leviää käsiin...

Kuva Kristiina Silveri

Harjavallan kisoissa jatkui sama meininki; ensimmäiseltä radalta HYL täysin pipariksi menneen puomin kontaktin jälkeen. Ja jälleen palasimme verkka- alueelle ja kontaktit sujuvat mallikkaasti. Toisella radalla tehtiin hienoa 0-suoritusta aina sille puomille asti missä yhdellä lisäaskeleela olisimme saaneet maalissa tuulettaa siirtymistä 2- luokkaan, mutta kun ei niin ei. 5pinnaa puomilta, mutta huomasin itse virheen liian myöhään, joten suoritimme radan loppuun. Tuloksena 5rv ja toinen sija.



Näiden kisojen pohjalta pohdein Seinäjoen kisoihin lähtemistä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että en lähde kontakti hyllyttämään niin kauas, vaikka colliemestaruudet olisivatkin kovasti kiinnostaneet. No ehkä jonain vuonna pääsemme kisaamaan mestaruudesta ihan sinne 3- luokkaan, kunhan noihin kontakteihin keksitään joku kisatilanteen kestävä ratkaisu.

Syksy jatkuu treenailun merkeissä ja joitain lähialueen agikisoja tulee varmasti kierrettyä. Hakumetsät ja tottistelutkin houkuttaisivat, mutta tällähetkellä täytynee tuo koulusta valmistuminen asettaa jonkinlaiseksi prioriteetiksi. Kennyn kanssa pitäisi löytää tiemme näyttelykehäänkin. No viimeistään ensivuonna sitten taas.




Syysterveiset lukijoille!

Valoa risukasaan

Mätsäri ja Rauman agikisat ovat taaksejäänyttä elämää ja mukaan jäi lukuisten onkelmien lisäksi myös jotain positiivista.

Hyväntekeväisyys match show keräsi melkoisen määrän kävijöitä ja kehiin ilmoittautuneita koirakoita. Noin 120 ilmoittautuneen joukosta Kenny jäykisteli itselleen Sin, ei sij. tuloksen. Pikkulassie käyttäytyi todella mallikkaasti ihmis- ja koira vilinän keskellä, mutta kahden muun koiran välillä sattunut välien selvittely sai pikkulassien jännittymään ja tässä tilassa edes allekirjoittaneen palkkanamit eivät kelvaneet. Kehässä pitkään paikallaan könöttely oli hankalaa, sillä Kennyn mielestä, joku iso paha koira saattoi syödä heikäläisen millä hetkellä hyvänsä. Tästä pitäisi arkajalan kanssa päästä eroon, mutta kysymys kuuluukin että miten. Treeniä treeniä.

Kundin Rauman reissu alkoi loistavasti.Verkka- alueella herra suoritti kaikki esille laitetut esteet mallikaasti, tarkasti ja virheittä. Jopa kontaktit sujuivat nappiin vaikka miten allekirjoittanut yritti kirittää. Elikkä hyvällä fiiliksellä rataan tutustumaan, ja haastavasta radasta huolimatta luottavaisin mielin koiran kanssa lähtöpaikalle ja... Herra varastaa startista ja hyppää toisen esteen väärään suuntaan...Lähdin kuitenkin suorittamaan rataa loppuun, mutta eipäs ollut kontakteista tietoakaan ja puomilta tultiin alas puolesta välistä alastuloa. Takaisin verkka- alueelle ja kontaktille ja... Kundi tekee todella hyvän puomin ja A:n vaikka miten olisi kirittänyt.

Toisen startin hyllytin itse väärällä ohjauksella, jolla sain Kundin hyppäämään saman esteen takaisin. Täysin ohjaajan piikkiin tämä(kin). Rataa lähdettiin silti taas juoksemaan läpi, ja jälleen kerran toistui tämä kontakteilta sikailu. Puomin uusimme radan lopusta ja toisella kerralla siitä saatiin edes sinnepäin suoritus.

Katsomon puolella raaputin pääni puhki miettiessäni tätä kontaktiasiaa. Treeneissä kontaktit ovat sujuneet melkos hyvin, ja veryttelyssä ne olivat mallillaan. Radalle mentäessä homma vaan leviää käsiin. Tietysti Kundi kerää kierroksia ja itsekin varmasti tiedostamattani jännitän, mutta mutta... Tässä kohtaa huojentavaa oli, että jäljellä oli enää hyppyrata, eli ei huolta kontakteista.

Jo tutustumisessa oli mukava huomata, että rata oli hieman helpomman oloinen mitä aikaisemmat kaksi. Ensimmäisenä ajatuksenani olikin " kuinka tyhmältä näyttää kun tämäkin hyllytetään. Kai se nyt ainakin kepeiltä vitosen ottaa ellei muuta".  Eikai muuta kuin koira istumaan lähtöön ja itse oikealle paikalle, käsky ja... Sehän lähti sujumaan! Oma fiilis oli melkein yhtä hyvä ja luottavainen kuin treeneissä. Hieman ylilyöviä varmisteluita muutamassa paikassa, jotka näkyivät ajassa, mutta muuten suht sulava ja helpolta tuntuva rata. Ja maalissa tajuttiin, että sehän oli puhdas! Hyppäri 0, LUVA ja toinen sija. Tästä on hyvä jatkaa! Suunta Sastamalan agiradoille 29.8, josko sieltä irtoaisi puuttuva nolla ja menolippu kakkosiin. Paistaa se päivä joskus risukasaankin, vaikka LUVA:n lisäksi viime viikon koirailut jättivät jälkeensä melkoisen kasan ratkaistavia ongelmia.

Elossa ollaan!

Pitkästä hiljaiselosta huolimattaa hengissä ollaan koko lauma. Kesä ja heinäkuu suhahtivat ohitse ilman suurempia tapahtumia. Kundin kanssa käytiin yksissä epiksissä ja sieltäkään ei kovin suuria meriittejä haettu. Toinen sija ei kovinkaan lohduttanut kun koira juoksi elämänsä ilolla ja ne kuuluisat kontaktit pääsivät jälleen unohtumaan. Tuomarikin tyytyi vain toteamaan että on sulla koirassa vauhtia...

Ei tule kuitenkaan luulla että koirien kanssa vallan toimettomina ollaan istuttu. Metsäreissuja, mökkireissuja ja rantareissuja on tehty niin paljon kuin vain aikataulut ovat antaneet myöden. Kundi on treenannut ohjatusti pari kertaa viikkoon ja myös Kenny on käynyt siinä ohella vähän liitämässä. Josko talveksi varaisin sille ihan treenipaikan.

 

Tarkoituksena olisi nyt elokuussa päästä Kundin kanssa liitämään ainakin kahdet viralliset kisat ja syyskuussa käydä pyörähtämässä Seinäjoella colliemestaruuksissa. Colliemestari toki valitaan vain 3 luokassa, mutta jokaisen luokan paras lassie palkitaan ja on hienoa päästä näkemään muitakin liitolassieita, sillä kisareissuilla niitä on vastaan tullut vain jokunen. Jälki ja hakutouhuja olisi tarkoitus alkaa taasen ihmettelemään nyt kun allekirjoittaneen aikataulut saattaisivat sen mahdollistaa.

Kenny koipeliini pitäisi puolestaan ilmoittaa kehään keikistelemään. Tokoilua ja liitotouhuja ollaan katseltu pikkuhiljaa ja omistajan olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta oikeasti tekemään jotain. Kentsu pääsee myös ihmettelemään haku ja jälkitouhuja ja myös agissa pyritään ottamaan hieman totisempi vaihde päälle ja lopetetaan treenikaverin lanseeraama lassielässytys.
22.8 Kenny Fageri lähtee ihmettelemään paimennuksen omituista maailmaa Eurajoelle. Voipi olla että lampaat paimentaa lassieta tai sitten niiden kanssa ruvetaan kaveriksi, mene ja tiedä.

13.8. Porissa järjestetään Hyväntekeväisyys match show sekä muuta oheisohjelmaa Kirjurinluodon Areenalla. Tuotto kohdistetaan porilaiselle perheelle, jonka turkin matka sai todella surullisen käänteen. Kundi ja Kenny toivonmukaan molemmat käyvät pyörähtämässä kehässä hyvän asian puolesta.

Rauma KV

Kenny debytoi näyttelykehissä Raumalla 18.5. Esittäjä, eli allekirjoittanut, oli taas touhusta ihan yhtä pihalla kuin aina ennenkin. Onneksi on tämä ihana porukka, joka on auttamassa apinaa näyttelytouhujen tulkkauksessa ja oikeaan kehään löydettiin taas oikeaan aikaan.

Kenny käyttäytyi näyttelypaikalla oikein mallikkaasti ja levollisesti. Onnellisuus nuoren herran silmistä paistoi kirkkaana, mutta siitä huolimatta kehässä jaksettiin hetkittäin seistäkin. Tuomariakin pikkulassie intoutui pusuttelemaan ja oli onnesta soikea tuomarin vastatessa tähän pusuttelu innostukseen. Kenties tästä hämmentyneenä tuomari antoi hienon arvostelun ja palkitsi kakarakoiraa ERI SA: n arvoisesti.

Lopputulema yllätti allekirjoittaneen täysin ja kakaralassielle annettiin notulit: JUN ERI, SA, PU4, JUN VSP. Hieno pikkulassie ja hieno debyytti. Nyt yritetään taas vähän syödä ja lihota.

Palkinnoksi mallikkaasta toiminnasta Kenny kävi shoppailemassa näyttelypaikalta parit vinkulelut kotiinviemisiksi. Huomenna matkataan lonkka- kyynärkuville Kankaanpäähän, jännitys jatkuu...

Haastetta pukkaa

Kiitokset haasteesta joka tuli blogista Rauhan aikaa. Tässä meidän vastaukset olkaa hyvät !

1. Miten päädyit ottamaan collien?

Ensimmäiseen omaan kotiin muuton häämöttäessä heräsi myös nopeasti ajatus omasta ensimmäisestä koirasta. Olihan kotona aina ollut koiria ja ilman en varmasti osaisi olla. Rotujen kirjoa tuli tutkittua pitkään ja hartaasti (ja hyvissä ajoin) Tarkoitus oli päästä hieman kokeilemaan erilaisia harrastuksia, mutta mitään hirveän vaikeaa rotua en ensikoiraksi halunnut. Lassiehan oli ollut niitä lapsuuden suosikkeja ja sehän oli menoa sitten kun näin ensimmäisen kuvan lyhytkarvaisesta lassiesta. Tutustuttuani rotuun internetin ihmeellisen maailman välityksellä seuraava askel oli yhteydenotto kasvattajaan. Kundi olikin varattuna jo puoli vuotta ennen herran syntymää =D


2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit colliessa rotuna parantaa?

Tämäkin on varmasti kovin yksilökohtaista, mutta enemmän potkua ja paloa harrastuksiin olisi yksi seikka jota toivoisin. Tämäkin tosin on paljon kiinni myös hihnan toisesta päästä, mutta jos jotain nyt kerta on sanottava. 

3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin collien olevan? Yllättikö jonkin?

Ei varmaan ole ylistyssanaa mitä Kundista ei voisi käyttää. Se nyt vaan on paras koira jota olemattomalla kokemuksellani olisin voinut itselleni saada ja enemmänkin. Kenny taas on näyttänyt että collie yksilöiden välillä on paljon eroavaisuuksia. Kundin ollessa meidän perheen aristokraatti ja siniverinen riehuu Kenneth milloin missäkin kolttosissa tai muuten vaan.

4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan collie, vai jotakin muuta rotua?

Kyllä se kolmaskin koira joskus tulevaisuudessa tulee varmaankin tällainen lassielapsi olemaan. Niin ovat sydämeni varastaneet, ja jos mahdollista niin samalta kasvattajalta tulisi seuraavakin. Kiitos Judy's Magician kenneliin Merjalle näistä meitin pojista!

5. Mikä on koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)?

Kundi: Kirjaan kun keksin
Kenny: Simppelimielisyys

6. Entä paras puoli (yksi ominaisuus)?

Kundi: Viisaus
Kenny: Onnellisuus

7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?

Kundi: Leikkiessään ja agiradalla. Omistajalle uhkaavissa tilanteissa.
Kenny: Leikit ja kaikki ei tutut äänet kotipihassa. Myös epäilyttävät ohikulkijat saattavat joutua pihassa päivystävän Kentsun haukkujen kohteeksi. Todellinen kodin vahti.

 8. Millaisia kisatavoitteita sinulle on koirasi kanssa?

Kundi: Agilitya kisataan tosissaan vaan ei vakavissaan ja katsotaan mihin rahkeet riittää, Tokossa olisi joskus hienoa startata ylempiäkin luokkia, mutta tämä ei ole mitenkään ykkösenä listalla. Verijäljeltä olisi myös hieno hakea jonkinlaisia tuloksia.

Kenny: Katsotaan mikä olisi se kakaran omin laji. Tokoilua olisi jossain vaiheessa tarkoitus kokeilla ja agilitya jos vain Kentsu sille syttyy. Verijälki ja jäljestyshommat ovat myös kiikarissa, mutta aika näyttää.

 9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?

Liikaa...Molemmilla taitaa olla ketjut, perus nahkapannat, sitten löytyy leveää nahkapantaa ja jenkkihuivipantaa ja nylonpantaa ja ja ja...

 10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?

Kundin kanssa olen jokaisen agilityradan jälkeen ylpeä. Se koirasta paistava into siihen touhuun saa aina hyvälle mielelle. Myös onnistuneet toko ja BH koe ovat saaneet ylpeydentunteen pintaan. Oikeastaan Kundin kanssa on helppo olla ylpeä,mutta siitä huolimatta ei me olla ylpistytty.

Kenny: Noh, mites sen nyt sanoisi. Herran karkumatkat ja liittoutumiset kävelyretkellä oleviin ala- aste luokkiin eivät paljon aihetta ylpeyteen anna.  Viime verijäljen jälkeen olin kyllä kovin ylpeä ja yllättynyt herran toiminnasta.

 11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?

Tällä taidolla ja tiedolla ei minulla vielä rahkeita ole. Jätetään ne hommat toistaiseksi viisaammille.


Haasteeseen voivat ottaa osaa kaikki kiinnostuneet, jatketaan samoilla kysymyksillä koska olen niitä laiska keksimään.

Kohti kesää

Ulkotreenien alkua odotellaan nyt innokkaasti, elikkä halli agit ovat takanapäin. Kisasuunnitelmia oli jos jonkinlaisia, mutta rahasto näyttää siltä, että suunnitelmiksi taitaapi jäädä. Nuoremman hevosen klinikkareissu verottaa taas ensi kuussa budjettia ja Kennyn on aika saada viralliset kuvat kansioon elikkäs lonkka&kyynärkuvat ovat vuorossa 18.5. Kankaanpäässä. Omistaja itse on ajatellut syödä kynsiään ja palautuspulloja mahdollisesti löytäessään saattaa ostaa myös makaroonia.

Synttärisankari Kundi 4w  13.4. Synttärilumpiot oli katettu

Kevät on tuonut tullessaan myös ihanat verijälkitreenit. Kundi oli totuttuun tapaansa aivan loistava kevään ensimmäisellä jäljellä ja reippain elkein teki alusta loppuun hienoa työtä. Yllättävin olikin Kenny, joka alkuhämmennyksen jälkeen lähtikin jälkeä seuraamaan kuin vanhempikin tekijä. Tätä siis jatketaan myös Kennyn kanssa nyt totisemmin ja josko alettaisi katsoa myös metsäjäljen kiehtovaa maailmaa.

Kennyn ensimmäiset näyttelyt ovat aivan nurkan takana ja enpä sitten pääse herraa itse edes esittämään kiitos työvuorojen. Onneksi apu on aina lähellä, kiitosta vaan Riia ja se raukka joka Kentsun kehään Harjavallassa vie.

Lentoa Liedossa

Voihan Liedon liidot...Pa*ka reissu mutta tulipahan tehtyä jäi päällimmäiseksi fiilikseksi tältä matkalta. Neljä rataa 2 HYLlyä, vitonen ja sitten se 14,6... Päivän sana oli lentokeinu ja Poriin unohtuneet korvat, jotka kävelivät Lietoon kahden ensimmäisen radan jälkeen.  Viimeinen eli hyppyrata oli jo kohtuullisen kivaa tekemistä, kepeillä nyt vaan tapahtui jotain... Videot linkkaan tänne jahka joskus latautuvat.

Noo tästä viisastuneena lauantaiaamun treeneissä yritettiin saada aikaiseksi sitten sitä lentokeinua...Hyvältä rallisuoralta keinulle ja mitä tekee isolassie? No niin hienon keinun että ihailinpa sitä itsekin hetken verran... Ei sitten aikomustakaan lentelyyn ja kepeiltäkään ei saatu minkäänlaista sekoilua vaikka keppikulmakin oli suht mielenkiintoinen.

Valmentaja totesikin että joko tämä on nyt niitä henkimaailman juttuja tai sitten allekirjoittanut sählää jotain epämääräistä ( mikä on suurelti todennäköistä). Ei muuta kuin uusia kisailmoittautumisia menemään ja leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.


Kennyn agin alkeet on nyt käyty ja tarkoitus olisi mahdollisuuksien mukaan jatkaa Kundin kanssa samassa ryhmässä. Putkiin sujahdetaan jo vauhdilla ja hypytkin on ihan kivoja. Kepeillä alkaa idea hahmottua, ohjureiden kanssa toki kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän ulkoreenejä.

Luvassa siis liitoa, liitoa ja liitoa. Vähän pitäisi koiria puunatakin sillä Kennyn pitäisi pyörähtää näyttelykehässä ja molempien herrojen käydä näytteillä Porin koiramessuilla.

Kisakalenterin katsastus

Vihdoin ja viimein olen saanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut ilmoittamaan noita koiria johonkin suuntaan. Kennyn näyttelyura saa jatkoa Raumalta ja Harjavallasta, Saloonkin pitäisi saada ilmoitetuksi. Kundi puolestaan jatkaa agikisailua venahtaneen tauon jälkeen Liedossa pitkänä perjantaina.

 

Kenny se kasvaa ja komistuu. Vieläkin on nähtävillä tuo kuivan kesän orava look, mutta kasvattajalta saatiin neuvoja siihen miten saataisi kakaraan hieman läskiä päälle ennen kehiä. Mutta yritäpä tuollaista ikiliikkujaa saada lihomaan... Jos mamma ei keksi aktiviteettia, hän hoitaa sen kyllä itse. Joko karataan sisätiloissa lelua kanniskellen tai ulkona saadaan hepuleita ja vedetään vartti tolkulla sata lasissa, välillä saattaa löytyä jokin hurmaava risu tai käpy...

Tokotreenailussakin Kentsu edistyy hitaasti mutta varmasti. Jäävät liikkeet ja vasemmalle kääntymisen hinkutus on otettu työn alle. Tässä lajissa kyse on kyllä täysin ohjaajan motivaation puutteesta, ei koiran ymmärryskyvystä. Agility puolestaan edistyy sekin oikein mallikkaasti ja Kenny on osoittautunut pelottomaksi (mutta hieman hitaasti ymmärtäväksi) treenikaveriksi. Pussit, putket, renkaat, kontaktipintoja ja pieniä hyppyjä on käyty läpi ja kaikkiin herra suhtautuu kuin niitä olisi aina menty. Puomi ja A-este on muutamaan kertaan tehty kokonaisuudessaan, eikä korkeus tunnu pikkulassieta hätkähdyttävän, alhaaltahan saa sitten ruokaa kun ensin vähän viitsii kiivetä...
Alkeiskurssia on vielä kerta jäljellä ja sitten Kennyn olisi aika siirtyä "isojen koirien" treeneihin ja pikkuhiljaa tehtävät vaikeutuvat.

Kundi jatkaa agiliito uraansa tiukasti treenaten. Erilaisia ohjauskuvioita on treenattu tiuhaan ja pikkuhiljaa lassie irtautuu ohjaajasta pitkiäkin matkoja, ohjattavuus silti säilyy. Treenit ovat kulkeneet sen verran mukavasti, että sain aikaiseksi ilmoittaa Kundin Lietoon neljälle radalle. Tuleepa opittua kantapään kautta kestääkö koiran saati sitten ohjaajan nuppi neljää kisarataa samalle päivälle. Tästä reissusta päivitystä sitten jälkeenpäin.



Loppuun vielä päivitetyt pönötyskuvat lassie herroista.

Kundi pian 4w

Kenny 13kk

Talviterveiset!

Hevos- työ ja koulu rintamalla on pitänyt niin kiirettä että koirat ovat jääneet lähes väliinputoajiksi. Tottisteltu on kotioloissa ja Kundi tietysti jatkaa viikottaisia agilitytreenejään. Sain myös aikaiseksi ilmoittaa Kennyn agilityn alkeiskurssille, joten edes jonkinlaista edistystä tälläkin saralla.

 

Tammikuun kisat Kundin kanssa kulkivat ihan kivasta, mutta se kun ei vaan riitä...Parit hyllyt ja sitten jälleen se tuttu viiden pisteen virhe, kolmanneksi viimeiseltä esteeltä tippui rima...Aliaikaa oli päälle 19 sekuntia ja ajan puolesta päästiinkin toiselle sijalle, mutta edelleen herran toinen LUVA antaa odottaa itseään. Helmikuussa oli tarkoitus startata Liedossa ja Seinäjoella, mutta hevosen klinikkareissu ja allekirjoittaneen uusi työ pistivät aikataulut ja budjetin uusiksi. Jos ensikuussa saataisiin muutama startti alle. LUVA:n metsästys jatkuu edelleen, tosissaan vaan ei vakavissaan.

Kenny ei päässyt tokokurssille paikkojen kovan kysynnän myötä, ja nyt onkin pyritty kotioloissa treenaamaan uusien tokosääntöjen mukaisia liikkeitä. Täytyy vain nyt julkisestikin myöntää, että omat intressit ovat kovi voimakkaasti tuolla agilityn puolella. Alkeiskurssia odotankin suurella mielenkiinnolla sillä vauhtia ja ponnua pikkulassiella kyllä löytyy, mutta entäpä rohkeutta ja aivoja, niistä en ole niin varma =D

 

Talven saavuttua länsirannikolle ollaan päästy lassieiden kanssa myös kelkkareissuille ja Kenny on myös päässyt kokeilemaan vetoa Kundin aisaparina. Hienosti sujuu herrojen yhteistyö ja kovasti tuntuvat molemmat touhusta pitävän. Josko vielä tänä talvena ehdittäisiin muutamat retket tekemään ja sitten onkin kova aneleminen ukolta jos saataisiin kickbike kesätreenejä ajatellen.

Kennyn näyttelyuraakin pitäisi kovasti viedä eteenpäin, mutta en ole saanut aikaiseks (budjetinkaan puolesta) ilmoittaa herraa minnekään. Harjavallan näyttely on nyt viimeistään se kohde, jossa herraa käydään kehässä pyörittämässä. Nyt kun se on julkisesti ilmoille kirjoitettu ei sovi enää perääntyä.

Talviterveiset lukijoille!

2015

Vuosi vaihtui ja niin sitten tietokonekin vanhan sanottua sopimuksensa irti. Tästä samaisesta syystä myös blogin päivittäminen on ollut hieman haastavaa. Nyt myös kamera oli todennut että huolto olisi paikallaan, sillä usb kaapeli ei yhdistä kameraa tietokoneeseen eikä siis kuvien siirto onnistu...

Asiaan nyt kuitenkin. Joulu ja uusivuosi sujuivat kumpainenkin rauhan merkeissä. Hieman jännitin mitä kodin turva Kenny raketeista mahtaisi näin ensimmäisenä uutenavuotenaan meinata, mutta mitä vielä. Ei sitten minkäänlaista reaktiota, mitä nyt kaikkein isoimmille paukuille piti murista, sillä nehän olisivat saattaneet viedä hänen luunsa mennessään. Kundi nyt tapansa mukaan ei tainnut noteerata koko rakettijuhlaa.

Joulukuun Kundi vietti lähes totaalista treenilomaa, mitä parit itsenäiset agitreenit tuli käytyä, ja senhän sitten huomasi, nimittäin ohjaajassa. Allekirjoittanut ei meinannut mitenkään pysyä koiransa perässä, joka oli enemmän kuin intoa täynnä ja ohjauksen puuttuessa jatkoi rataa sujuvasti valitsemaansa suuntaan. Edelliset ohjatut treenit sujuivatkin jo mallikkaammin, ja loppu kohden myös ohjaaja alkoi päästä kärryille. Parempi näin, sillä ensimmäinen tämän kauden startti olisi niinkin pian kuin huomenna. Kaksi agi rataa ja yksi hyppäri tarjoaisivat jälleen mahdollisuuden luokkanousuun, ellei ohjaaja sitä sitten sössi. Kontaktit alkavat olla hyvin korvien välissä ja valmentajalta saatiin kehut että nyt alkaa näyttää siltä miltä pitääkin.

Omaksi iloksi ollaan hieman tokoiltu sekä talven lyhyesti vieraillessa länsirannikolla kaivettiin kelkka ja vetovaljaat talvisäilöstä. Hyvin oli muistissa nämäkin touhut ja muutama kilometri kelkkaillen saatiin alle ennen kuin vesisade ja harmaus palasivat Poriin. Myös Kenny pääsi lyhyesti kokeilemaan vetoa Kundin rinnalla.

Vuosi 2015 onkin siis Kundin osalta vahvasti agility vuosi. Yritetään kisata enemmän kuin viimevuonna ja paremmin tuloksin. Tavoitteena colliemestaruudet ja tietysti luokkanousut, joita jahdataan tosissaan vaan ei vakavissaan. Valmennukseen ollaan menossa 17.1. ja sieltä toivottavasti saadaan uusien ajatusten lisäksi myös todistusaineistoa päivitystä varten.
Tokoilua jatketaan omaksi iloksi ja katsotaan jos ennen sääntömuutosta ehdittäisiin AVO starttaamaan. Toisaalta, eikai sitä mitään häviä jos käydään kokeilemassa. Nouto voi kosahtaa nollille, mutta nauretaan sitä sitten.

Kenny toivottavasti saa treenipaikan TVA:n riveistä ja päästään jatkamaan tokoilua ja aloittamaan agility. Kovin on pikkulassie virtaa ja intoa piukassa ja allekirjoittanut voisi uudenvuodenlupauksenaan luvata hyödyntää paremmin tuon Kennyn onnellisuuden ja tekemisen riemun. Kennyn kanssa ajattelin opetella suoraan näitä uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ja startata tokossa vasta niiden voimaan tultua.
Näyttelyissä pitäisi kauniin pojan kanssa myös pyörähtää, jotta muukin maailma näkee "en oo koskaan mitään pahaa tehnyt" katseen, jolle ei voi kun myöntää sertejä ( tai sitten ei). Kevään aikana lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja ilmoittaa kakaran kehään, nyt kun herra muistuttaa jo etäisesti lassieta eikä kuivan kesän oravaa.