keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kootut kuulumiset

Kirjoittaminen on taas jäänyt liian vähäiseksi opinnäytetyön, harjoittelun ja muiden rästihommien ohella. Koiratkin ovat joutuneet tyytymään vähempään treenailuun emännän kirmatessa milloin harjoittelussa, milloin koululla ja milloin tallilla. Onneksi isäntä on lassieiden kanssa kerennyt puuhastella.

SCY:n Satakunnan alaosasto järjesti paimennuspäivän Eurajoella 22.8.2015. Kennyn paimennuspäivä meni vallan mallikkaasti ja pelkoni siitä, että Kentsu lampaita jotenkin aristelisi osoittautui vääräksi. Ohjaajamme mielestä Kennystä löytyi peräti koirasusimaisia piirteitä.
Hajuja aitauksesta löytyi mielin määrin ja välillä pikkulassien aivonystyrät eivät osanneet päättää pitäisikö tehdä paimennustöitä, etsiä jälkeä vai muuntautua itse lampaaksi ja syödä ruohoa. Loppukommentti ohjaajaltamme oli kuitenkin positiivinen ja allekirjoittanut oli kuulemma oikein pätevän näköinen lampaiden hallitsija. Tätä on ehdottomasti päästävä kokeilemaan uudelleen ja seuraavaksi myös Kundi saa lähteä mukaan!

Kuva Riia Lehti
Kundin loppukesään osui vielä kahdet ulkokisat Sastamalassa ja Harjavallassa. Sastamalasta käteen ei jäänyt kuin järjetön ketutus ja 2x HYL. Lopetin molemmat radat kesken herran hypättyä kontaktipinnat törkeästi yli. Sama ongelma kuin Raumalla; koira oli veryttelyssä hyvä ja kontaktit sujuvat mallikkaasti, mutta auta armias kun mennään radalle niin pakka leviää käsiin...

Kuva Kristiina Silveri

Harjavallan kisoissa jatkui sama meininki; ensimmäiseltä radalta HYL täysin pipariksi menneen puomin kontaktin jälkeen. Ja jälleen palasimme verkka- alueelle ja kontaktit sujuvat mallikkaasti. Toisella radalla tehtiin hienoa 0-suoritusta aina sille puomille asti missä yhdellä lisäaskeleela olisimme saaneet maalissa tuulettaa siirtymistä 2- luokkaan, mutta kun ei niin ei. 5pinnaa puomilta, mutta huomasin itse virheen liian myöhään, joten suoritimme radan loppuun. Tuloksena 5rv ja toinen sija.



Näiden kisojen pohjalta pohdein Seinäjoen kisoihin lähtemistä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että en lähde kontakti hyllyttämään niin kauas, vaikka colliemestaruudet olisivatkin kovasti kiinnostaneet. No ehkä jonain vuonna pääsemme kisaamaan mestaruudesta ihan sinne 3- luokkaan, kunhan noihin kontakteihin keksitään joku kisatilanteen kestävä ratkaisu.

Syksy jatkuu treenailun merkeissä ja joitain lähialueen agikisoja tulee varmasti kierrettyä. Hakumetsät ja tottistelutkin houkuttaisivat, mutta tällähetkellä täytynee tuo koulusta valmistuminen asettaa jonkinlaiseksi prioriteetiksi. Kennyn kanssa pitäisi löytää tiemme näyttelykehäänkin. No viimeistään ensivuonna sitten taas.




Syysterveiset lukijoille!