Turhaan oi turhaan...

 

Noormarkun agit olivat taas sitä tuttua turhauttavaa taistelu kontaktipintoja vastaan. Ensimmäiselle radalle Kundi lähti sellaisella vauhdilla, ettei siinä kauheasti ohjaajaa saati kontaktiesteiden alastuloja muisteltu. Ihanneaika alittui yli 15 sekuntia ja Kundi olikin nopein maksikoira tällä radalla. Eipä tuo suurempia ylpeyden tunteita nostattanut kun virhepisteitä tästä rallista kertyi 10.

Toiselle radalle lähdettiin taas ajatuksella taistellen kontakteja vastaan. Ohjaajan riemuksi radan alkuosalla olleelle A- esteelle sattui osumaan joku varvas, sillä tuomarin käsi ei noussut. Tässä kohtaa meinasi ohjaajalle tulla kiirus, kun tuomaria tuijottaessani olin unohtanut, ettei Kundilla montaa hetkeä mene mutkaputkessa. Radan toiseksi viimeiselle esteelle asti liito-lassie teki niin hienoa rataa, mutta mutta... Puomihan se siellä odotti ja puolikkaan laukka- askeleen päähän jäi meidän eka SERTi ja siirtyminen 2- luokkaan. Taisi siinä joku painokelvoton sananen päästä kun näin mitä tapahtui.

Treeneissä kontaktiongelmaa ollaan yritetty saada esiin, mutta yrityksen tasolle on toistaiseksi jäänyt. Treeneissä lassien rontti näyttää mallikelpoisia kontakteja esteestä riippumatta tilanteessa kuin tilanteessa ja kisoissa taasen ei ole pienintäkään ajatusta koko aiheesta. Turhauttaa turhauttaa, mutta kun tämä ongelma ratkaistaan niin loput viat mitkä meidän nousemisen estävät ovat sitten ohjaajassa. Tai sitten Kundi keksii jotain uutta...

Talvi tuli vierailemaan länsirannikollekin muutamaksi päiväksi ja siitähän lassie parivaljakko intoutui. Kilometrejä on kertynyt useampikin, kun herrat jälleen puhtaan maan voimalla voivat kirmata pitkin peltoja ja pihaa.

Herrojen riemu laantui kuitenkin nopeasti, sillä tallivapaan päivän todettiin vaikuttavan omistajatahoon todella epämiellyttävällä tavalla. Kotiin tuotiin nimittäin uusi nelijalkainen asukas, joka ei ole millään tapaa normaali. Lassieiden kauhuksi Ruosniemen raittia asuttaa nyt myös mustavalkoinen paholainen Juudas.