Lieto liito

Liedon reissun odotukset eivät olleet lähtökohtaisestikaan kovin korkealla; edellinen startti oli tammikuussa, ja TSAU:n hallissa riittäisi hälinää kahden kisaradan pyöriessä samanaikaisesti. Ohjaaja oli kuitenkin koko ajomatkan manannut itseensä taisteluhenkeä ja päättäväisyyttä, nolla tehdään vaikka väkisin.

Rataantutustumisessa ei koettu suuria riemun hetkiä, kaikki kontaktiesteet oli kannettu kentälle. Muilta osin rata oli taattua 1-luokan laatua, ei mitään ylitsepääsemätöntä tai ihmeellisempiä ohjauskuvioita vaativia paikkoja.

Kontaktiesteille valmentajan ohjeistamana keksittiin ratkaisu, jossa ohjaaja jää selkeästi jälkeen ja hidastaa koiraa, jonka jälkeen koira hallintaan ja ohjaajan ohjeistamana alas. Tämäpä tietysti hidastaa koko suoritusta ja tuhoaa rytmityksen eteenpäin jatkettaessa, mutta tämä jääköön ohjaajan juoksukunnon piikkiin. Kaikesta epäluonnikuudestaan, katkonaisuudestaan ja hitaudestaan huolimatta tältä radalta saatiin meidän viimeinen 1-luokan 0-tulos ja voitto.

Viimeisen LUVA:n ja SERT:in myötä Liedon reissu venahti odotettua pidemmäksi ensimmäisen startin alettua 10.05 oli seuraava luvassa 15.20. Päätin kuitenkin jäädä juoksemaan ne pari jäljellä olevaa starttia ja korkata 2-luokan, kun nyt Lietoon asti oli ajettu. Kundille ja turistina matkaan lähteneelle Kennylle päivästä tuli kuitenkin melkoisen pitkä. Kundin kohdalla tämä näkyi kolmannella radalla kun vauhti alkoi hiipua ja haukku voimistua.

2-luokan radoista ei mukaan tarttunut kuin 10 pinnaa ja mukava kokemus. Kontaktit vaativat paljon töitä, mutta julmettu erävoitto on se, että kolmelta radalta emme saaneet ainuttakaan virhepistettä puomilta tai A-esteeltä.  Tästä on hyvä jatkaa kisakautta eteenpäin.