Kevättä kohti

Aurinko paistaa ja lämpöäkin alkaa olemaan. Vihdoinkin! Kennykin alkaa tarjeta pidemmillä ulkoilureissuilla ja Kundi nautiskelee auringosta ja kierähtää selälleen heti kun vain kuivaa nurmikkoa löytyy. Jälkitouhut voivat taas alkaa ja verijälkeä pitäisi alkaa katsomaan ehkä jopa hieman tosissaan, vaan ei vakavissaan. Myös peltojäljelle pitäisi ison lassien kanssa päästä.

Kundin kevääseen kuuluu niin agilitya kuin tottisteluakin ja jahka saadaan treeniporukan kanssa aikataulut kasaan niin jäljestystä hinkataan ihan tosissaan. Kesän aikana tavoitteena on saada agin 1 luokka kahlattua läpi eli nousu 2 luokkaan on minimitavoite. Katsotaan riittävätkö rahkeet selvitä 3 luokkaan asti. Koiralla paukkuja riittää muttakun tämä ohjaaja.
Eilisissä treeneissä oli kuitenkin huomattavissa, että on jotain tänne minunkin kovaan kallooni uponnut ja valmentaja sanoi että ohjaukseni on hyvää ja rauhallista, KUNNES tulee kohta, jonka suorittamisesta en ole varma.
Ohjaajan ongelmien lisäksi myös kontaktit pyritään saamaan kuntoon. Suuriin ongelma on puomin alastulo, muuten paketti alkaa olla kasassa. Myös pimeät putkikulmat osoittautuivat aluksi hieman hankaliksi, mutta kun colliemies sai käsityksen siitä mitä haettiin, sujuivat nämäkin kuin vanhalta tekijältä. Kundi sai jälleen kehuja nopeudestaan ja ohjaajanlukukyvystään. Se vaan on hieno koira, ei siitä mihinkään päästä.


Kenny on alkanut ihmetellä tottistelun maailmaa ja ruuan eteen pikku lassie on valmis tekemään lähes mitä vain. Istumista, maahanmenoa ja "seuraamista" on alettu leikkiä ja myös pieniä jälkiruutuja on poljettu nurmikolle. Hienosti on Kenny oppinut tuota nenän käyttöä.
Tallitouhut ovat alkaneet sujua hienosti, ja hevosiin pidetään kunnioittava etäisyys, vaikka ne ovatkin kovin mielenkiintoisia. Eräänä päivänä yllätin pikku lassien istumasta aidan vierestä ja pyörittelemästä päätään kun se seuraili hevosten heinän syöntiä. On se maailma jännä kun on noin pieni.

Reeniä reeniä

Jee! Uusi agitreeniseura on löytynyt! Tätä nykyä Kundi treenailee AK-6:n riveissä ja olen niin onnellinen, että vihdoin pääsen taas ohjattuihin treeneihin. Ilman opetusta jatkuneet treenit ovat tehneet tehtävänsä ja tunsin itseni aivan idiootiksi ensimmäisissä harjoituksissa torstaina. Kundi oli totuttuun tapaansa varma suorittaja, ja suoriutui uusistakin kuvioista huomattavasti ohjaajaansa paremmin.Kontaktit ovat se meidän kompastuskivi johtuen siitä että ne on alun alkaen opetettu väärin. Ohjaajan sanoin Kundi ei oikeastaan tiedä mitä kontakti tarkoittaa, vaan hakee minulta hyväksyntää siihen koska on oikealla kohdalla ja matka voi jatkua. Täytyypi katsoa jos tähänkin löydettäisiin jokin ratkaisu. Alemmissa luokissa ongelmaa hitaasta kontaktista tuskin tulee, sillä Kundin vauhdilla pieni hidastelu kiritään nopeasti, mutta ylempiä luokkia ajatellen olisi asialle kuitenkin tehtävä jotain.


Tottisteltukkin on ja Kundin noutokapulaongelma ei välttämättä ole yhtä toivoton kuin olen luullut. Pitkä ja vaikea tie on edessä, mutta en ole haudannut toivetta joskus startata tokon avointa luokkaa. Muilta osin liikkeet olisivat hallussa, mutta tuo kirottu kalikka...

Kenny se kasvaa minkä kerkeää ja vauhti kiihtyy. Tallikoiran arkea on jouduttu opettelemaan jo pienestä pitäen ja maailma on avartunut pikkuhiljaa. Hevosia kohtaan on alkanut syntyä jo toivottua kunnioitusta ja kunnioittava välimatka alkaa olemaan itsestäänselvyys. Hieman on ihmetelty myös "tottista" ja ruuan voimalla pikkulassie alkaa näyttämään tottistelun merkkejä. Sisäsiisteys asiat alkavat olla mallillaan ja Kenny on kaikin puolin vallan mainio tapaus kaikkine koomisine piirteineen.



Katsotaan jos Kundin kanssa eksyttäisi mätsäriin sunnuntaina pitkästä aikaa. Agiepiksiäkin pitäisi käydä, ja virallisia kisoja kahlata jahka nyt saataisi omistajan budjettipuoli kohdilleen. Verijälkeä päästään toivottavasti taas pian treenaamaan. Tämän vuoden ensimmäiset "raadot" on jo jäljestetty molempien lassieiden kanssa ja pikku Kenny oli kovin kovin ihmeissään. Kundi näytti nuoremmalle lassielle tekemisen mallia jäljestämällä pitkän jäljen suht haastavassa maastossa ja tuuliolosuihteissa nopeasti ja tarkasti. Mamman lassiet on kovia jätkiä.

Iso ja Pikku Lassie

pennullista arkea

Viikko takana pennullista elämää. Alkukankeuden jälkeen Ylijumala Kundikin on todennut että aika ajoin tämä uusi tulokas onkin ihan hupaisaa seuraa. Aamu, aamupäivä, ilta ja iltapäiväpainimiset ovat osa jokapäiväistä rutiinia ja kovin huvittavaa seurattavaa kun pieni Kenny kovasti yrittää leikkiä repimisleikkejä ym mukavaa ison Kundin kanssa.

Kenny on ollut kovin reipas kaveri. Yöt nukutaan muutamia heräämisiä ja ulospyytämisiä lukuunottamatta rauhallisesti ja päivisin mennäänkin sitten sata lasissa. Kaikki uusi on kovin kiehtovaa ja mikään ei pelota, ihmiset ovat kaikki ihania ja uusiin paikkoihin mennään voittajan elkein. Repimisleikit ovat kova juttu ja ruuan eteen kakara tekee mitä vain.

Kaikki on lähtenyt rullaamaan pelottavan helposti kun koirassa ei tunnu olevan mitään muuta "vikaa" kuin pirun kova pää. "jos kiellät niin varmasti teen uudelleen" tuntuu olevan päällimmäinen ajatus noiden pienten korvien välissä. Myös Kundin pinnaa koetellaan tasaiseen tahtiin kun Kenny roikkuu milloin korvissa milloin hännässä tai mistä tahansa muusta kehon osasta josta saa kiinni. Onneksi isolla lassiella on todistettavasti tajuttoman pitkä pinna, ja pentu saa aikansa retuuttaa ja ärsyttää, mutta kun raja tulee vastaan huomauttaa iso lassie asiasta matalalla murinalla.