Lieto liito

Liedon reissun odotukset eivät olleet lähtökohtaisestikaan kovin korkealla; edellinen startti oli tammikuussa, ja TSAU:n hallissa riittäisi hälinää kahden kisaradan pyöriessä samanaikaisesti. Ohjaaja oli kuitenkin koko ajomatkan manannut itseensä taisteluhenkeä ja päättäväisyyttä, nolla tehdään vaikka väkisin.

Rataantutustumisessa ei koettu suuria riemun hetkiä, kaikki kontaktiesteet oli kannettu kentälle. Muilta osin rata oli taattua 1-luokan laatua, ei mitään ylitsepääsemätöntä tai ihmeellisempiä ohjauskuvioita vaativia paikkoja.

Kontaktiesteille valmentajan ohjeistamana keksittiin ratkaisu, jossa ohjaaja jää selkeästi jälkeen ja hidastaa koiraa, jonka jälkeen koira hallintaan ja ohjaajan ohjeistamana alas. Tämäpä tietysti hidastaa koko suoritusta ja tuhoaa rytmityksen eteenpäin jatkettaessa, mutta tämä jääköön ohjaajan juoksukunnon piikkiin. Kaikesta epäluonnikuudestaan, katkonaisuudestaan ja hitaudestaan huolimatta tältä radalta saatiin meidän viimeinen 1-luokan 0-tulos ja voitto.

Viimeisen LUVA:n ja SERT:in myötä Liedon reissu venahti odotettua pidemmäksi ensimmäisen startin alettua 10.05 oli seuraava luvassa 15.20. Päätin kuitenkin jäädä juoksemaan ne pari jäljellä olevaa starttia ja korkata 2-luokan, kun nyt Lietoon asti oli ajettu. Kundille ja turistina matkaan lähteneelle Kennylle päivästä tuli kuitenkin melkoisen pitkä. Kundin kohdalla tämä näkyi kolmannella radalla kun vauhti alkoi hiipua ja haukku voimistua.

2-luokan radoista ei mukaan tarttunut kuin 10 pinnaa ja mukava kokemus. Kontaktit vaativat paljon töitä, mutta julmettu erävoitto on se, että kolmelta radalta emme saaneet ainuttakaan virhepistettä puomilta tai A-esteeltä.  Tästä on hyvä jatkaa kisakautta eteenpäin.

Blogin elvytys

Pitkän hiljaisuuden jälkeen olemme täällä taas. Opinnot on allekirjoittaneen osalta suoritettu kunnialla loppuun ja edessä oman paikan löytäminen työelämän puolelta. Lassiet ovat eläneet melkoista hiljaiseloa treenailun merkeissä. Kisailut ovat jääneet nyt hetkellisesti pois kalenterista, mutta tämäkin asia korjataan pääsiäismaanantaina Liedossa.

Kundi jatkaa tasaisen hyvää suorittamistaan agilityn parissa, mutta kontaktiesteet ovat edelleen se kompastuskivi. Treeneissä on todettu, ettei tässä nyt muu auta kuin kisata vaan, kun treeneissä ei lassiesta samanlaista "kontaktiperseilyä" irti saada. Vauhtia on isoon lassieen saatu lisää ja ohjaajakin pysyy jo silloin tällöin tilanteen tasalla ja saa tekemisen näyttämään hetkittäin sulavalta.

Kenny on silloin tällöin päässyt treenailemaan lyhyesti Kundin treenien ohessa. Esteet ovat alkaneet kiinnostaa eri tavalla ja vauhtia ja pomppua lassiemaailman Forrest Gumpilta löytyy. Keskittymiskyky onkin asia erikseen... Kesällä kokeilen saada Kentsulle myös treenipaikkaa ja katsotaan miten herran herne kestää jatkuvamman ja tiukemman treenin.

Näyttelypuolella kaikki toivo on laskettu pikkulassien harteille ja Kentun pään menoksi on suunnitteilla ainakin Rauman ja Harjavallan näyttelyt. Myös Porin näyttely on kalenteriin merkitty ja katsotaan josko jotain muutakin vielä keksitään.

Tottisteltukin on, lähinnä omaksi iloksi. Olen leikitellyt ajatuksella startata Kundin kanssa avoimen luokan, mutta toistaiseksi ollaan vielä ajatuksen tasolla. Nouto alkaa olemaan pikkuhiljaa kasassa, joten periaatteessa ei tämä täysin toivoton ajatus olisi. Kennyn osalta saattavat tokoilut ainakin viralliselta osalta jäädä kokematta, ellei pikkulassie koe jonkinlaista heräämistä aiheen parissa. Hetkittäin tekeminen on todella hyvää, mutta koetilanteessa jälleen keskittymiskyky saattaa lyödä rajan Forrestin suoritukselle.

Lauman tuorein vahvistus Juudas on kotiutunut vallan mallikkaasti ja liittoutuma nuorempaan lassieen on hyvinkin tiivis. Yhdessä Kentun kanssa tehdään niin hyvät kuin pahat ja yhteiset painihetket ja hippaleikit ovat meinanneet koitua useammankin koriste- esineen kohtaloksi. Vaikka olin aivan varma siitä, että lassiet ottavat kissan vastaan varmasti hyvin, en osannut kuvitella aivan tällaista liittoutumaa.