Radalta löytyi muutama haasteellinen paikka, joita rataantutustumisessa jouduin miettimään ihan tosissani. Kontaktit ovat tietysti aina yksi jännityksen aihe, tai toisin sanoen puomi, A-esteen kanssa tilanne on kutakuinkin hallinnassa.
Radan sai suorittaa halutessaan 2 kertaa, ja aina kun mahdollista käytetään me Kundin kanssa se ilmainen uusinta. Ensimmäinen kierros sujui yllättävän hyvin. Itse olin turhan "löysä" ja jäinkin hieman jälkeen tietysti juuri siinä kohdassa, kun olisi pitänyt olla tilanne hallinnassa. Onneksi Kundin ajatus riittää melko pitkälle vaikka mamma hieman säheltääkin. Tuloksena 5 ratavirhettä ja reilu 15 sekuntia aliaikaa.
Toinen kierros olikin jo sen sortin ränttätänttää, ettei siitä sen kummempaa kerrottavaa. Suuri ongelma oli ohjaajassakin, mutta jotenkin myös Kundi heitti homman aivan lekkeriksi ja ei antanut ohjaajalle anteeksi pikkurillin virheasentoakaan. Eikä tietysti tarvikaan, opetelkoot mamma ohjaamaan.
Ensimmäisen kierroksen suoritus riitti kuitenkin yllätyksekseni koko kisan voittoon. Toivottavasti myös ensimmäiset viralliset startit AK-6 edustajana sujuvat yhtä hyvällä menestyksellä. 0- rataa metsästetään jälleen viimeistään toukokuussa.
Pikku Kenny se senkuin kasvattaa jalkaa. On se sellainen honkkeli tätä nykyä. Kehutaan jälleen kerran pojankoltiaisen tekemisen intoa. Mitä vaan nakin palasta! Lelutkin on tooosi kivoja ja repimisleikit aivan loistava keksintö. Pieniä treenejä ollaan otettu treeniporukan valvovan silmän alla ja kovasti ollaan sosiaalistuttu kaikkeen mahdolliseen. Eläinlääkäriäkin käytiin morjestamassa, ja eipä tuo riiviö edes huomannut piikkiä niskassaan kun oli niin kiire keksiä jotain tekemistä, olihan se pöydällä seisominen nyt aivan tylsää.
Pieni räyhähenki tässä pennelissä tuntuu asuvan ja herneen mennessä nenään alkaa sen päiväinen räksytys. Hauskanen tapaus tuo Kenny, saapa nähdä mitä ikä tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti