Maanantaina toisena pääsiäispäivänä olimme koirien kanssa reissun päällä lähes koko päivän. Matka vei ensimmäisenä aamutallin tekoon, jossa lassiet saavat kuljeskella mukana työssä. Kenny se vain tuntuu löytävän omia mielenkiintoisempia reittejään ja herrasta onkin paljastunut varsinainen kaivinkone. Huudeltuani aikani herraa tallin ovelta kävin tarkastamassa lähikulmat ja siellähän pikkupiru juoksi ympäri hiekkakenttää täydellä riemulla pysähtyen välillä hetkeksi kaivamaan. Myös vanhempieni nurmikko on kokenut herran kaivuutyöt.
Aamutallin jälkeen matka vei Preiviikiin verijälkitreeneihin parhaassa treeniporukassa. Pikku Kenny pääsi ensimmäisenä jäljelle, mutta keskittymiskyky taisi jäädä sinne tallin kentälle. Hetkeksi nenä maahan ja jäljelle, seuraavaksi löytyikin keppi, perhonen, sammal, jäkälä, jälki,jäkälä... Maailma on jännittävä pienen silmin. Ensi kerralla pikkulassie pääsee tuoreemmalle jäljelle, josko voimakkaampi haju auttaisi keskittymään.
.jpg) |
| Kuva; Niina Heinola |
Kundi ominaiseen tyyliinsä tiesi homman nimen jo jälkiliinan napsahtaessa pantaan kiinni. Jäljen alussa liinan asettelu ja lassie jäljelle. Herra ampaisi metsään nokka tiiviisti maassa, muutama paimenen pyörähdys saatiin matkalla, mutta muuten suoritus oli varsin mukiin menevä. Maastokaan ei ollut ehkä siitä helpoimmasta päästä, mutta iso lassie hoitaa homman.
 |
| kuva: Niina Heinola |
Jälkitouhujen jälkeen oli aika tämän kevään ensimmäisen rantareissun. Kennylle tämä oli elämän ihka ensimmäinen visiitti koirarannalla, ja voi sitä ihmetyksen määrää. Myös katkeruutta oli havaittavissa kun Kundi sekä siskoni koirat ampaisivat veteen kepin perässä ja Kenny jäi rannalle ruikuttamaan, vesihän oli märkää. Hetken pohdiskelun jälkeen pikkulassiekin uskaltautui kastamaan tassujaan, mutta rantahiekalla kaahailu tuntui olevan enemmän Kennyn mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti