Keltaista kirjaa ulkoiluttamassa

Keltaista kirjaa on taas käyty esittelemässä, tällä kertaa Sastamalassa. Retki oli jo lähtökohdiltaan heikolla pohjalla, sillä kesän agility treenikausi ei ole vielä päässyt alkamaan. Edellisistä treeneistä olikin vierähtänyt jo tovi.

Radat olivat haasteellisia, mutta eivä mitenkään mahdottomia. Ongelma tuntuikin olevan enemmänkin ohjaajan pään sisällä, kun rataan tutustumisessa etsein vain kohtia, joista HYL sitten tulee. Jännittäminenkin palasi takaisin kuvioihin ja sykkeen kuuli varmasti puolen Sastamalaa kun odotin omaa vuoroani.
Ensimmäinen rata sujui paremmin kuin luulin. Luonnollisesti Kundi varasti lähdöstä, mutta se oli helposti korjattu. Kontaktit sujuivat , kepit sujuivat, mutta mitä. Aivan simppeli hyppy, muuri, hyppy jotka oli sijoitettu kentän päähän hevosenkengän malliin. Ohjaaja lähteekin kääntymään liian aikaisin, Kundille tulee kiire ja 2 rimaa alas... Kyllä taas kirosin itsekseni.

Kuva Kristiina Silveri

Toinen rata olikin sitten jo sitä mitä odotin ensimmäiseltä. Toisena esteenä oli rengas ja Lassien huumorintaju riitti siihen että hyppäänpä tuolta renkaan ja ketjun välistä. Seuraavaksi keinulta tehtiinkin sellainen kamikaze että Suomen mäkihyppyjoukkue jos tarvitsee uutta vahvistusta niin täällä olisi yksi innokas liito lassie. Loppuradan sösseinkin sitten ihan itse ja lähettelinpä koiran vielä putken väärään päähän. Sen pituinen se. Onneksi treenikauden pitäisi startata parin viikon sisällä.

Seuraavat kisat ovat jo suunnitteilla, mutta toivottavasti ehditään saada treeniä väliin. Onneksi epiksiä tuntuu olevan nyt suht tiuhaan tahtiin, jos tälle ohjaajan jännittämiselle saataisiin taas jotkut rajat asetettua.

Mätsäreitäkin tuntuu nyt kesän kynnyksellä olevan luvassa melko reilusti ja Kenny saa alkaa harjoittelemaan tulevaa kehäketun uraansa. Tottistouhut, jäljet ja haut jatkuvat hyvässä seurassa ja toivottavasti kesän myötä entistä aktiivisemmin..