Kundi ja Kenny

Nyt on sitten meidän talouden karvakorvien määrä saatu parilliseksi. Tänään kotiin palasi lassielapsi Judy's Magician La Grange elikkäs tutummin Kenny.

Aluksi Kundi oli kovinkin järkyttynyt ja suorastaan loukkaantunut siitä että hänen kotiinsa tuodaan tällainen kakara. Sitä ei voinut haistaa, ei koskea, eikä oikeastaan edes katsoa päin. Myöskään omistajia päin ei sopinut katsoa sillä olivathan he tuoneet tämän pahimman painajaisen hänen rauhaisaan kaksioonsa...

"Eihän tää vaan jää asumaan tänne"

Iltaa kohti mentäessä Kundi löysi pennusta kuitenkin aivan uuden puolen; sehän leikkii. Ja voi sitä riemun määrää, ja rullalla olevien mattojen määrää, ja lelujen määrää ympäri kotia... Kakara katsoo Kundia kuin suurempaakin ylijumalaa ja Kundi paistattelee tässä ihailussa mielellään. Loppu illasta onkin hyvä löhötä vieretysten kyljellään olohuoneen matolla.

Colliepojan elämän seuraaminen muotoutuukin tästä eteenpäin colliepoikien elämän seuraamiseksi.

jaettu ilo on paras ilo