Tottisteltukkin on ja Kundin noutokapulaongelma ei välttämättä ole yhtä toivoton kuin olen luullut. Pitkä ja vaikea tie on edessä, mutta en ole haudannut toivetta joskus startata tokon avointa luokkaa. Muilta osin liikkeet olisivat hallussa, mutta tuo kirottu kalikka...
Kenny se kasvaa minkä kerkeää ja vauhti kiihtyy. Tallikoiran arkea on jouduttu opettelemaan jo pienestä pitäen ja maailma on avartunut pikkuhiljaa. Hevosia kohtaan on alkanut syntyä jo toivottua kunnioitusta ja kunnioittava välimatka alkaa olemaan itsestäänselvyys. Hieman on ihmetelty myös "tottista" ja ruuan voimalla pikkulassie alkaa näyttämään tottistelun merkkejä. Sisäsiisteys asiat alkavat olla mallillaan ja Kenny on kaikin puolin vallan mainio tapaus kaikkine koomisine piirteineen.
Katsotaan jos Kundin kanssa eksyttäisi mätsäriin sunnuntaina pitkästä aikaa. Agiepiksiäkin pitäisi käydä, ja virallisia kisoja kahlata jahka nyt saataisi omistajan budjettipuoli kohdilleen. Verijälkeä päästään toivottavasti taas pian treenaamaan. Tämän vuoden ensimmäiset "raadot" on jo jäljestetty molempien lassieiden kanssa ja pikku Kenny oli kovin kovin ihmeissään. Kundi näytti nuoremmalle lassielle tekemisen mallia jäljestämällä pitkän jäljen suht haastavassa maastossa ja tuuliolosuihteissa nopeasti ja tarkasti. Mamman lassiet on kovia jätkiä.
Iso ja Pikku Lassie |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti