Saavutus numero 1. noutokapula tulee takaisin. Entisen passivoitumisen ja luimistelun tilalle ollaan saatu vauhtia ja riemua. Pitämisestä nyt vielä ei ole puhettakaan, mutta itse olen erittäin tyytyväinen jo siihen, että Kundi lähtee hakemaan ja tuo kapulan takaisin innolla, sekä suostuu taistelemaan kapulan herruudesta repimisleikkien muodossa. Tästä on hyvä edetä taas pikkuhiljaa
Sitten saavutuksiin agilityn puolella. Ne kuuluisat kepit, jotka ovat esteenä meidän ja virallisten kisojen välissä alkavat näyttää onnistumisen merkkejä. Torstain treeneissä, joissa olimme kahdestaan treenikaverini kanssa, ohjaajan ja toisen treenaajan estyttyä saapumasta paikalle, pääsimme kokeilemaan Tero Strömbergin valmennusryhmälleen suunnittelemaa rataa. Tero ystävällisesti esitteli meille radan ja antoi vinkkejä sen suorittamiseen. Kiitos Tero! Kundi suoriutui hienosti (mitä nyt ohjaaja sähläsi) ja ainut radan jännitysmomentti oli juurikin ne kepit, joissa ei ollut ohjureita. No ajattelinpa sitten kokeilla mitä tapahtuu ja annoin koiralle käskyn. Kundi haki hienosti oikeaan väliin ja lähti vauhdilla suorittamaan pujottelua. Kaikkiin väleihin ei ihan oma aloitteisesti colliepoika osunut, mutta kun hieman autoin sujui pujottelu vauhdikkaasti. Jälleen yksi erävoitto meille!
Kuinka voikaan näistä pienistä edistysaskeleista tulla näin kovin onnelliseksi. Tavoitteet kisakentistä näyttävät taas hieman realistisimmilta kuin hetki sitten. Paljon on vielä tehtävää, mutta on hienoa huomata että edistystäkin tapahtuu. Loppuun vielä Eerika Kuoppalan ottamia kuvia Kundin talvitouhuista. Huomatkaa kirpputorilöytönä tehty uusi panta =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti