Back in business

masennus

Karanteenit on lusittu vihdoin ja viimein! Voin kertoa, että colliepojasta kuoriutui melkoinen diiva näiden muutaman viikon aikana...  Mielialat heittelivät hyperaktiivisesta totaali passivoitumiseen, mitään ei saanut pyytää koska sehän oli stressaavaa, mutta koko ajan olisi täytynyt pyytää jotain koska muuten on tylsää ja sekin on sitten stressaavaa. Eikä siis sovi ymmärtää, että n.3 viikon aikana ei oltaisi tehty mitään, päinvastoin. Ollaan rämmitty metsässä tunti tolkulla, treenattu vetämistä, tottisteltu,opeteltu uusia temppuja ym ym. Mutta mikään ei riitä.
 

No mutta normaali arki on taas alkanut ja voi sitä riemua kun pääsi rakkaiden koira kavereiden kanssa juoksemaan. (Sitä päätöntä karaamista sitten jatkuikin vaikka kuinka kauan.) Ensimmäiset agi treenitkin saatiin alle tiistaina ja Kundi keskittyi yllättävän hyvin. Ensin ehkä hieman liiankin hyvin, ja vaikutti siltä että Kundi olikin alkuun hieman "hukassa". Mutta paluu kartalle tapahtui nopeasti ja kaikki esteet sujuivat mallikkaasti.


Tästä se taas lähtee,aktiivinen treenailu ja toivottavasti hieman aktiivisempi blogin päivitys.

Muutoksia suunnitelmiin

Kundin nenästä on nyt sitten tullut todennäköisesti asunto, nimittäin nenäpunkille. Täytynee sanoa että kyllä sekin kartanon valitsi, sen verran on nekussa kokoa. No ensimmäinen stronghold annettu ja kolmen viikon päästä seuraava. Aivastelu ja nenän vuotaminen on jo helpottanut, mutta eläinlääkärin suosituksesta ollaan nyt "karanteenissa" ainakin tuo 3 viikkoa

Eli ei treenejä, ei toisten koirien tapaamista. Inhottavinta on se, ettei Kundi nyt voi tulla mukaan tallillekaan. Voitte vain uskoa kuinka elämäänsä kyllästyneen oloinen koira minulla on, kun on tottunut päivittäin juoksemaan tallilla useamman tunnin ja siihen päälle agi treenit ja muitten koirien kanssa painimiset.

No mutta jos jotain hyvää haetaan niin tokoilu on nyt Kundin mielestä kova sana ( kun nyt kerran ei muutakaan fiksua tekemistä ole) Niin hienosti tekee haukku töitä ja ollaan selätetty meidän kauhuista pahin, noutokapula. Jostain kumman syystä colliepoika on aina "pelännyt" noutokapulaa, mutta nyt sitä jo haetaan ja kiikutetaan mammallekin. Pitämisessä nyt on ikuisuusprojekti, mutta eiköhän sekin sitten joskus. Alku on tämäkin ja jos nyt tulisi edes vähän keskityttyä tähän tottisteluun niin voisi tuo BH koe olla tämän kevään/kesän tavoite.