Aktiivilassiet

Maanantaina toisena pääsiäispäivänä olimme koirien kanssa reissun päällä lähes koko päivän. Matka vei ensimmäisenä aamutallin tekoon, jossa lassiet saavat kuljeskella mukana työssä. Kenny se vain tuntuu löytävän omia mielenkiintoisempia reittejään ja herrasta onkin paljastunut varsinainen kaivinkone. Huudeltuani aikani herraa tallin ovelta kävin tarkastamassa lähikulmat ja siellähän pikkupiru juoksi ympäri hiekkakenttää täydellä riemulla pysähtyen välillä hetkeksi kaivamaan. Myös vanhempieni nurmikko on kokenut herran kaivuutyöt.

Aamutallin jälkeen matka vei Preiviikiin verijälkitreeneihin parhaassa treeniporukassa. Pikku Kenny pääsi ensimmäisenä jäljelle, mutta keskittymiskyky taisi jäädä sinne tallin kentälle. Hetkeksi nenä maahan ja jäljelle, seuraavaksi löytyikin keppi, perhonen, sammal, jäkälä, jälki,jäkälä... Maailma on jännittävä pienen silmin. Ensi kerralla pikkulassie pääsee tuoreemmalle jäljelle, josko voimakkaampi haju auttaisi keskittymään.

Kuva; Niina Heinola

Kundi ominaiseen tyyliinsä tiesi homman nimen jo jälkiliinan napsahtaessa pantaan kiinni. Jäljen alussa liinan asettelu ja lassie jäljelle. Herra ampaisi metsään nokka tiiviisti maassa, muutama paimenen pyörähdys saatiin matkalla, mutta muuten suoritus oli varsin mukiin menevä. Maastokaan ei ollut ehkä siitä helpoimmasta päästä, mutta iso lassie hoitaa homman.

kuva: Niina Heinola

Jälkitouhujen jälkeen oli aika tämän kevään ensimmäisen rantareissun. Kennylle tämä oli elämän ihka ensimmäinen visiitti koirarannalla, ja voi sitä ihmetyksen määrää. Myös katkeruutta oli havaittavissa kun Kundi sekä siskoni koirat ampaisivat veteen kepin perässä ja Kenny jäi rannalle ruikuttamaan, vesihän oli märkää. Hetken pohdiskelun jälkeen pikkulassiekin uskaltautui kastamaan tassujaan, mutta rantahiekalla kaahailu tuntui olevan enemmän Kennyn mieleen.

Kundi 3w

13.4.2011 maailmaan syntyi maailman paras lassie, nimittäin Kundi. Kyllä aika rientää, juurihan se oli Kennyn kokoinen pieni putilo. Strategisiin mittoihin on tullut hieman muutoksia mutta reilut 60cm korkea ja 35kg painava colliepoika tietää yhä olevansa se "mamman vauva" ja sylissäkin on aina herralle tilaa.

Syntymäpäivän kunniaksi pieni kuvakooste menneiltä ajoilta tähän päivään:

voi ruipelo

1w synttärit ja perinteeksi muodostunu kakku

2w synttärit

3w kaakku

maailman paras lassie

kuulumisia

Taas on blogi elänyt hetken hiljaiseloa. Kundin arki pyörii agilityn ympärillä ja Kenny on kierrellyt mukana milloin missäkin totuttelemassa suureen maailmaan.

Kennyn kanssa tottistelut sujuvat edelleen mallikkaasti. Palkkaaminen lelulla on osoittautunut oikein hyväksi tavaksi, ja nyt opetuksen alla onkin palkkaamistapa, jossa pikkulassie palkkaantuu lelunsa kanniskelusta. Ja voi sitä ylpeyden määrää kun Kenny vetoleikin voitettuaan saikin kanniskella "saalistaan" ympäriinsä, tapporavistustakin tarjoiltiin. Perus asioita kuten istumista,seuraamista ja perusasentoa ollaan katseltu ruuan voimin ja mitä ei pikkulassie ruokansa eteen tekisi. Keskittyminen onkin asia erikseen, mutta eiköhän sekin sieltä vielä iän myötä heräile. Tekemisen intoa kuitenkin on vaikka muille jakaa.

Agilitylupaus...

Kundi on jatkanut liitelyään mallikkaasti, voi kunpa ohjaajasta voisi sanoa samaa... Huomenna on luvassa epikset herran 3w synttärien kunniaksi. Kakkukin pitäisi isollelassielle tekaista ja lahjaksi on hankittu naudan nilkka.
Tottistelut ovat sujuneet kivasti, ja ollaan saatu monia hyviä uusia niksejä joilla seuruuseen voitaisi saada lisää potkua. Mutta ne noudot, noudot ja vielä kerran noudot. Kapulan pitoa on sisätiloissa harjoiteltu kaikkien mahdollisten suurten herkkujen voimin, mutta kun se puukalikka on Kundin mielestä maailman kauhein esine. Eipä tuo muutenkaan tykkää mitään suussaan kovin kauaa pitää, joten sekin hankaloittaa hommaa entisestään. Mutta vielä jonain päivänä me korkataan se Tokon Avo luokka, se on luvattu.

Colliepoikien yhteiselo sujuu vallan mallikkaasti. Kundin pinna tuntuu olevan äärettömän pitkä ja Kenny saakin tehdä lähes mitä vain, mikä kyllä hieman itseäni harmittaa. Tämän takia Kennylle on yritetty etsiä kavereita, jotka hieman sanoisivat vastaan pikkulassien pahimmista piruiluista,mutta eihän Kenny vieraita kiusaa, niiden kanssa leikitään nätisti. Nokkimisjärjestys on kuitenin hyvin selkeä, kauhulla vain odotan sitä päivää kun Kenny alkaa rajojaan Kundin kanssa kokeilla tosissaan... Luotan kuitenkin siihen että tarpeen tullen Kundi näyttää pikkupirulle kaapin paikan.

Ystävistä parhain

Epistelyä

Tänään agitreenien yhteydessä pidettiin AK-6 järjestämät epikset. Osallistujia oli valitettavan vähän, mini ja medi luokissa taitoi olla yhteensä 3 tai 4 koirakkoa. Maxeja paikalle oli ilmestynyt onneksi hieman enemmän, muistaakseni 5 koirakkoa itseni mukaan lukien.

Radalta löytyi muutama haasteellinen paikka, joita rataantutustumisessa jouduin miettimään ihan tosissani. Kontaktit ovat tietysti aina yksi jännityksen aihe, tai toisin sanoen puomi, A-esteen kanssa tilanne on kutakuinkin hallinnassa.
Radan sai suorittaa halutessaan 2 kertaa, ja aina kun mahdollista käytetään me Kundin kanssa se ilmainen uusinta. Ensimmäinen kierros sujui yllättävän hyvin. Itse olin turhan "löysä" ja jäinkin hieman jälkeen tietysti juuri siinä kohdassa, kun olisi pitänyt olla tilanne hallinnassa. Onneksi Kundin ajatus riittää melko pitkälle vaikka mamma hieman säheltääkin. Tuloksena 5 ratavirhettä ja reilu 15 sekuntia aliaikaa.
Toinen kierros olikin jo sen sortin ränttätänttää, ettei siitä sen kummempaa kerrottavaa. Suuri ongelma oli ohjaajassakin, mutta jotenkin myös Kundi heitti homman aivan lekkeriksi ja ei antanut ohjaajalle anteeksi pikkurillin virheasentoakaan. Eikä tietysti tarvikaan, opetelkoot mamma ohjaamaan.
Ensimmäisen kierroksen suoritus riitti kuitenkin yllätyksekseni koko kisan voittoon. Toivottavasti myös ensimmäiset viralliset startit AK-6 edustajana sujuvat yhtä hyvällä menestyksellä. 0- rataa metsästetään jälleen viimeistään toukokuussa.

Pikku Kenny se senkuin kasvattaa jalkaa. On se sellainen honkkeli tätä nykyä. Kehutaan jälleen kerran pojankoltiaisen tekemisen intoa. Mitä vaan nakin palasta! Lelutkin on tooosi kivoja ja repimisleikit aivan loistava keksintö. Pieniä treenejä ollaan otettu treeniporukan valvovan silmän alla ja kovasti ollaan sosiaalistuttu kaikkeen mahdolliseen. Eläinlääkäriäkin käytiin morjestamassa, ja eipä tuo riiviö edes huomannut piikkiä niskassaan kun oli niin kiire keksiä jotain tekemistä, olihan se pöydällä seisominen nyt aivan tylsää.
Pieni räyhähenki tässä pennelissä tuntuu asuvan ja herneen mennessä nenään alkaa sen päiväinen räksytys. Hauskanen tapaus tuo Kenny, saapa nähdä mitä ikä tuo tullessaan.