kuulumisia

Taas on blogi elänyt hetken hiljaiseloa. Kundin arki pyörii agilityn ympärillä ja Kenny on kierrellyt mukana milloin missäkin totuttelemassa suureen maailmaan.

Kennyn kanssa tottistelut sujuvat edelleen mallikkaasti. Palkkaaminen lelulla on osoittautunut oikein hyväksi tavaksi, ja nyt opetuksen alla onkin palkkaamistapa, jossa pikkulassie palkkaantuu lelunsa kanniskelusta. Ja voi sitä ylpeyden määrää kun Kenny vetoleikin voitettuaan saikin kanniskella "saalistaan" ympäriinsä, tapporavistustakin tarjoiltiin. Perus asioita kuten istumista,seuraamista ja perusasentoa ollaan katseltu ruuan voimin ja mitä ei pikkulassie ruokansa eteen tekisi. Keskittyminen onkin asia erikseen, mutta eiköhän sekin sieltä vielä iän myötä heräile. Tekemisen intoa kuitenkin on vaikka muille jakaa.

Agilitylupaus...

Kundi on jatkanut liitelyään mallikkaasti, voi kunpa ohjaajasta voisi sanoa samaa... Huomenna on luvassa epikset herran 3w synttärien kunniaksi. Kakkukin pitäisi isollelassielle tekaista ja lahjaksi on hankittu naudan nilkka.
Tottistelut ovat sujuneet kivasti, ja ollaan saatu monia hyviä uusia niksejä joilla seuruuseen voitaisi saada lisää potkua. Mutta ne noudot, noudot ja vielä kerran noudot. Kapulan pitoa on sisätiloissa harjoiteltu kaikkien mahdollisten suurten herkkujen voimin, mutta kun se puukalikka on Kundin mielestä maailman kauhein esine. Eipä tuo muutenkaan tykkää mitään suussaan kovin kauaa pitää, joten sekin hankaloittaa hommaa entisestään. Mutta vielä jonain päivänä me korkataan se Tokon Avo luokka, se on luvattu.

Colliepoikien yhteiselo sujuu vallan mallikkaasti. Kundin pinna tuntuu olevan äärettömän pitkä ja Kenny saakin tehdä lähes mitä vain, mikä kyllä hieman itseäni harmittaa. Tämän takia Kennylle on yritetty etsiä kavereita, jotka hieman sanoisivat vastaan pikkulassien pahimmista piruiluista,mutta eihän Kenny vieraita kiusaa, niiden kanssa leikitään nätisti. Nokkimisjärjestys on kuitenin hyvin selkeä, kauhulla vain odotan sitä päivää kun Kenny alkaa rajojaan Kundin kanssa kokeilla tosissaan... Luotan kuitenkin siihen että tarpeen tullen Kundi näyttää pikkupirulle kaapin paikan.

Ystävistä parhain

Epistelyä

Tänään agitreenien yhteydessä pidettiin AK-6 järjestämät epikset. Osallistujia oli valitettavan vähän, mini ja medi luokissa taitoi olla yhteensä 3 tai 4 koirakkoa. Maxeja paikalle oli ilmestynyt onneksi hieman enemmän, muistaakseni 5 koirakkoa itseni mukaan lukien.

Radalta löytyi muutama haasteellinen paikka, joita rataantutustumisessa jouduin miettimään ihan tosissani. Kontaktit ovat tietysti aina yksi jännityksen aihe, tai toisin sanoen puomi, A-esteen kanssa tilanne on kutakuinkin hallinnassa.
Radan sai suorittaa halutessaan 2 kertaa, ja aina kun mahdollista käytetään me Kundin kanssa se ilmainen uusinta. Ensimmäinen kierros sujui yllättävän hyvin. Itse olin turhan "löysä" ja jäinkin hieman jälkeen tietysti juuri siinä kohdassa, kun olisi pitänyt olla tilanne hallinnassa. Onneksi Kundin ajatus riittää melko pitkälle vaikka mamma hieman säheltääkin. Tuloksena 5 ratavirhettä ja reilu 15 sekuntia aliaikaa.
Toinen kierros olikin jo sen sortin ränttätänttää, ettei siitä sen kummempaa kerrottavaa. Suuri ongelma oli ohjaajassakin, mutta jotenkin myös Kundi heitti homman aivan lekkeriksi ja ei antanut ohjaajalle anteeksi pikkurillin virheasentoakaan. Eikä tietysti tarvikaan, opetelkoot mamma ohjaamaan.
Ensimmäisen kierroksen suoritus riitti kuitenkin yllätyksekseni koko kisan voittoon. Toivottavasti myös ensimmäiset viralliset startit AK-6 edustajana sujuvat yhtä hyvällä menestyksellä. 0- rataa metsästetään jälleen viimeistään toukokuussa.

Pikku Kenny se senkuin kasvattaa jalkaa. On se sellainen honkkeli tätä nykyä. Kehutaan jälleen kerran pojankoltiaisen tekemisen intoa. Mitä vaan nakin palasta! Lelutkin on tooosi kivoja ja repimisleikit aivan loistava keksintö. Pieniä treenejä ollaan otettu treeniporukan valvovan silmän alla ja kovasti ollaan sosiaalistuttu kaikkeen mahdolliseen. Eläinlääkäriäkin käytiin morjestamassa, ja eipä tuo riiviö edes huomannut piikkiä niskassaan kun oli niin kiire keksiä jotain tekemistä, olihan se pöydällä seisominen nyt aivan tylsää.
Pieni räyhähenki tässä pennelissä tuntuu asuvan ja herneen mennessä nenään alkaa sen päiväinen räksytys. Hauskanen tapaus tuo Kenny, saapa nähdä mitä ikä tuo tullessaan.

Kevättä kohti

Aurinko paistaa ja lämpöäkin alkaa olemaan. Vihdoinkin! Kennykin alkaa tarjeta pidemmillä ulkoilureissuilla ja Kundi nautiskelee auringosta ja kierähtää selälleen heti kun vain kuivaa nurmikkoa löytyy. Jälkitouhut voivat taas alkaa ja verijälkeä pitäisi alkaa katsomaan ehkä jopa hieman tosissaan, vaan ei vakavissaan. Myös peltojäljelle pitäisi ison lassien kanssa päästä.

Kundin kevääseen kuuluu niin agilitya kuin tottisteluakin ja jahka saadaan treeniporukan kanssa aikataulut kasaan niin jäljestystä hinkataan ihan tosissaan. Kesän aikana tavoitteena on saada agin 1 luokka kahlattua läpi eli nousu 2 luokkaan on minimitavoite. Katsotaan riittävätkö rahkeet selvitä 3 luokkaan asti. Koiralla paukkuja riittää muttakun tämä ohjaaja.
Eilisissä treeneissä oli kuitenkin huomattavissa, että on jotain tänne minunkin kovaan kallooni uponnut ja valmentaja sanoi että ohjaukseni on hyvää ja rauhallista, KUNNES tulee kohta, jonka suorittamisesta en ole varma.
Ohjaajan ongelmien lisäksi myös kontaktit pyritään saamaan kuntoon. Suuriin ongelma on puomin alastulo, muuten paketti alkaa olla kasassa. Myös pimeät putkikulmat osoittautuivat aluksi hieman hankaliksi, mutta kun colliemies sai käsityksen siitä mitä haettiin, sujuivat nämäkin kuin vanhalta tekijältä. Kundi sai jälleen kehuja nopeudestaan ja ohjaajanlukukyvystään. Se vaan on hieno koira, ei siitä mihinkään päästä.


Kenny on alkanut ihmetellä tottistelun maailmaa ja ruuan eteen pikku lassie on valmis tekemään lähes mitä vain. Istumista, maahanmenoa ja "seuraamista" on alettu leikkiä ja myös pieniä jälkiruutuja on poljettu nurmikolle. Hienosti on Kenny oppinut tuota nenän käyttöä.
Tallitouhut ovat alkaneet sujua hienosti, ja hevosiin pidetään kunnioittava etäisyys, vaikka ne ovatkin kovin mielenkiintoisia. Eräänä päivänä yllätin pikku lassien istumasta aidan vierestä ja pyörittelemästä päätään kun se seuraili hevosten heinän syöntiä. On se maailma jännä kun on noin pieni.

Reeniä reeniä

Jee! Uusi agitreeniseura on löytynyt! Tätä nykyä Kundi treenailee AK-6:n riveissä ja olen niin onnellinen, että vihdoin pääsen taas ohjattuihin treeneihin. Ilman opetusta jatkuneet treenit ovat tehneet tehtävänsä ja tunsin itseni aivan idiootiksi ensimmäisissä harjoituksissa torstaina. Kundi oli totuttuun tapaansa varma suorittaja, ja suoriutui uusistakin kuvioista huomattavasti ohjaajaansa paremmin.Kontaktit ovat se meidän kompastuskivi johtuen siitä että ne on alun alkaen opetettu väärin. Ohjaajan sanoin Kundi ei oikeastaan tiedä mitä kontakti tarkoittaa, vaan hakee minulta hyväksyntää siihen koska on oikealla kohdalla ja matka voi jatkua. Täytyypi katsoa jos tähänkin löydettäisiin jokin ratkaisu. Alemmissa luokissa ongelmaa hitaasta kontaktista tuskin tulee, sillä Kundin vauhdilla pieni hidastelu kiritään nopeasti, mutta ylempiä luokkia ajatellen olisi asialle kuitenkin tehtävä jotain.


Tottisteltukkin on ja Kundin noutokapulaongelma ei välttämättä ole yhtä toivoton kuin olen luullut. Pitkä ja vaikea tie on edessä, mutta en ole haudannut toivetta joskus startata tokon avointa luokkaa. Muilta osin liikkeet olisivat hallussa, mutta tuo kirottu kalikka...

Kenny se kasvaa minkä kerkeää ja vauhti kiihtyy. Tallikoiran arkea on jouduttu opettelemaan jo pienestä pitäen ja maailma on avartunut pikkuhiljaa. Hevosia kohtaan on alkanut syntyä jo toivottua kunnioitusta ja kunnioittava välimatka alkaa olemaan itsestäänselvyys. Hieman on ihmetelty myös "tottista" ja ruuan voimalla pikkulassie alkaa näyttämään tottistelun merkkejä. Sisäsiisteys asiat alkavat olla mallillaan ja Kenny on kaikin puolin vallan mainio tapaus kaikkine koomisine piirteineen.



Katsotaan jos Kundin kanssa eksyttäisi mätsäriin sunnuntaina pitkästä aikaa. Agiepiksiäkin pitäisi käydä, ja virallisia kisoja kahlata jahka nyt saataisi omistajan budjettipuoli kohdilleen. Verijälkeä päästään toivottavasti taas pian treenaamaan. Tämän vuoden ensimmäiset "raadot" on jo jäljestetty molempien lassieiden kanssa ja pikku Kenny oli kovin kovin ihmeissään. Kundi näytti nuoremmalle lassielle tekemisen mallia jäljestämällä pitkän jäljen suht haastavassa maastossa ja tuuliolosuihteissa nopeasti ja tarkasti. Mamman lassiet on kovia jätkiä.

Iso ja Pikku Lassie

pennullista arkea

Viikko takana pennullista elämää. Alkukankeuden jälkeen Ylijumala Kundikin on todennut että aika ajoin tämä uusi tulokas onkin ihan hupaisaa seuraa. Aamu, aamupäivä, ilta ja iltapäiväpainimiset ovat osa jokapäiväistä rutiinia ja kovin huvittavaa seurattavaa kun pieni Kenny kovasti yrittää leikkiä repimisleikkejä ym mukavaa ison Kundin kanssa.

Kenny on ollut kovin reipas kaveri. Yöt nukutaan muutamia heräämisiä ja ulospyytämisiä lukuunottamatta rauhallisesti ja päivisin mennäänkin sitten sata lasissa. Kaikki uusi on kovin kiehtovaa ja mikään ei pelota, ihmiset ovat kaikki ihania ja uusiin paikkoihin mennään voittajan elkein. Repimisleikit ovat kova juttu ja ruuan eteen kakara tekee mitä vain.

Kaikki on lähtenyt rullaamaan pelottavan helposti kun koirassa ei tunnu olevan mitään muuta "vikaa" kuin pirun kova pää. "jos kiellät niin varmasti teen uudelleen" tuntuu olevan päällimmäinen ajatus noiden pienten korvien välissä. Myös Kundin pinnaa koetellaan tasaiseen tahtiin kun Kenny roikkuu milloin korvissa milloin hännässä tai mistä tahansa muusta kehon osasta josta saa kiinni. Onneksi isolla lassiella on todistettavasti tajuttoman pitkä pinna, ja pentu saa aikansa retuuttaa ja ärsyttää, mutta kun raja tulee vastaan huomauttaa iso lassie asiasta matalalla murinalla.

Kundi ja Kenny

Nyt on sitten meidän talouden karvakorvien määrä saatu parilliseksi. Tänään kotiin palasi lassielapsi Judy's Magician La Grange elikkäs tutummin Kenny.

Aluksi Kundi oli kovinkin järkyttynyt ja suorastaan loukkaantunut siitä että hänen kotiinsa tuodaan tällainen kakara. Sitä ei voinut haistaa, ei koskea, eikä oikeastaan edes katsoa päin. Myöskään omistajia päin ei sopinut katsoa sillä olivathan he tuoneet tämän pahimman painajaisen hänen rauhaisaan kaksioonsa...

"Eihän tää vaan jää asumaan tänne"

Iltaa kohti mentäessä Kundi löysi pennusta kuitenkin aivan uuden puolen; sehän leikkii. Ja voi sitä riemun määrää, ja rullalla olevien mattojen määrää, ja lelujen määrää ympäri kotia... Kakara katsoo Kundia kuin suurempaakin ylijumalaa ja Kundi paistattelee tässä ihailussa mielellään. Loppu illasta onkin hyvä löhötä vieretysten kyljellään olohuoneen matolla.

Colliepojan elämän seuraaminen muotoutuukin tästä eteenpäin colliepoikien elämän seuraamiseksi.

jaettu ilo on paras ilo

Lieto liito vol.2

Tänään sunnuntaina auton nokka osoitti jälleen kohti Lietoa ja ATT:n agilitykilpailuja. Treenit jäivät vähäisiksi, mutta luotto colliepojan taitoihin on aina kova.

Ensimmäinen rata osoittautui nopeudessaan ja muutamassa tiukassa kurvissaan yllättävän haastavaksi. Kun Kundi vielä tärinöissään varasti lähdöstä, olin auttamatta myöhässä. Tuloksena 10 ratavirhettä ja sija 8/30. 15 koirakkoa saivat radalta HYLlyn joten en ollut ainoa joka totesi radan haastavaksi.

Toinen rata sujui jo paremmin ja Kundikin alkoi olemaan sellaisessa mielentilassa että kuuntelu alkoi onnistumaan. Mutta jälleen kerran meitin pirullisen innokas colliemies varasti lähdöstä. Tietääpä taas mitä treenataan. Puomin kontaktipinta osoittautui jälleen kerran meille liian lyhyeksi ja tämän harmittavan kontaktivirheen takia toinen sija ja LUVA vihelsivät mennessään ja vaihtuivat sijaan 6/36.

Viimeinen rata olikin sitten jopa itselleni yllätys. Puomin kontakti otettiin ylitsevuotavan tarkasti ja loppu sujuikin kuin itsestään. Tuloksena ensimmäinen 0 rata ja LUVA sijalla 3/33. Kyllä mie meinasin romahtaa.Kyseessä kuitenkin 6. virallinen rata ja toiset kilpailut. Takana parin vuoden agility tausta ensimmäisen koiran kanssa. Eikä jääty voittaneille bordercollieille kuin noin 3 sekuntia. Ohjaaja treenaa itseään iskuun ja nuo 3 sekuntia ovat kirittävissä.

Saattaa olla että maaliskuu elellään kisojen osalta hiljaiseloa ja totutellaan uuteen päivärytmiin uuden perheenjäsenen myötä. Perjantaina taloon muuttaa Kundin siskonpoika, joten viimeistään silloin lisää tämän talouden kuulumisia.