Nokian ryhmänäyttely 23.8.2014

Kundi pakkasi pilkkupussinsa ja lähti perjantaina viettämään parin päivän lomaa mökille vanhempieni kanssa. Tämä tiesi sitä että Kennyllä oli edessään puunausta ja klanssausta, sillä herran näyttelyuran avajaishetki läheni kovasti.

Nokialle oli saapunut myös muutama Kennyn sisarus, jotka olivat "hieman" paremmassa massassa kuin tämä meitin sporttimalli lassie. Lihotuskuuri oli sentään hieman auttanut, mutta kyllä tuo pikkulassie on lähempänä sitä kuivan kesän oravaa kuin mitään muuta. Jottei mene pelkästään mollaamiseksi niin mainittakoon että se mikä massassa hävittiin, niin käytöksessä voitettiin; pikkulassie käyttäytyi niin kehässä kuin sen laidallakin kuin vanha kehäkettu. On se hyvä kun sekin jossain käyttäytyy.

"Erittäin hyvä tyyppinen, mutta rungoltaan vielä kovin kevyt ja kapea uros pentu. Erittäin hyvä pää ja ilme. Oikea purenta, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula. Sopiva luusto, hyvät käpälät. Eturinta ja runko saavat vielä kehittyä. Sopivat kulmaukset. Hyvä sivuaskel, edestä vielä ahdas. Hyvä käytös."

Tätä mieltä oli Kennystä tuomari Matti Luoso. KP jäi saamatta, mutta katsellaan uudestaan kun saadaan hieman massaa päälle. Helsinki Winner saattaisi olla kiikarissa, olisihan se ihan kokemuksenakin mielenkiintoinen. Katsellaan mihin mennään ja mihin budjetti antaa myöden.

pennullista arkea

Viikko takana pennullista elämää. Alkukankeuden jälkeen Ylijumala Kundikin on todennut että aika ajoin tämä uusi tulokas onkin ihan hupaisaa seuraa. Aamu, aamupäivä, ilta ja iltapäiväpainimiset ovat osa jokapäiväistä rutiinia ja kovin huvittavaa seurattavaa kun pieni Kenny kovasti yrittää leikkiä repimisleikkejä ym mukavaa ison Kundin kanssa.

Kenny on ollut kovin reipas kaveri. Yöt nukutaan muutamia heräämisiä ja ulospyytämisiä lukuunottamatta rauhallisesti ja päivisin mennäänkin sitten sata lasissa. Kaikki uusi on kovin kiehtovaa ja mikään ei pelota, ihmiset ovat kaikki ihania ja uusiin paikkoihin mennään voittajan elkein. Repimisleikit ovat kova juttu ja ruuan eteen kakara tekee mitä vain.

Kaikki on lähtenyt rullaamaan pelottavan helposti kun koirassa ei tunnu olevan mitään muuta "vikaa" kuin pirun kova pää. "jos kiellät niin varmasti teen uudelleen" tuntuu olevan päällimmäinen ajatus noiden pienten korvien välissä. Myös Kundin pinnaa koetellaan tasaiseen tahtiin kun Kenny roikkuu milloin korvissa milloin hännässä tai mistä tahansa muusta kehon osasta josta saa kiinni. Onneksi isolla lassiella on todistettavasti tajuttoman pitkä pinna, ja pentu saa aikansa retuuttaa ja ärsyttää, mutta kun raja tulee vastaan huomauttaa iso lassie asiasta matalalla murinalla.

Kundi ja Kenny

Nyt on sitten meidän talouden karvakorvien määrä saatu parilliseksi. Tänään kotiin palasi lassielapsi Judy's Magician La Grange elikkäs tutummin Kenny.

Aluksi Kundi oli kovinkin järkyttynyt ja suorastaan loukkaantunut siitä että hänen kotiinsa tuodaan tällainen kakara. Sitä ei voinut haistaa, ei koskea, eikä oikeastaan edes katsoa päin. Myöskään omistajia päin ei sopinut katsoa sillä olivathan he tuoneet tämän pahimman painajaisen hänen rauhaisaan kaksioonsa...

"Eihän tää vaan jää asumaan tänne"

Iltaa kohti mentäessä Kundi löysi pennusta kuitenkin aivan uuden puolen; sehän leikkii. Ja voi sitä riemun määrää, ja rullalla olevien mattojen määrää, ja lelujen määrää ympäri kotia... Kakara katsoo Kundia kuin suurempaakin ylijumalaa ja Kundi paistattelee tässä ihailussa mielellään. Loppu illasta onkin hyvä löhötä vieretysten kyljellään olohuoneen matolla.

Colliepojan elämän seuraaminen muotoutuukin tästä eteenpäin colliepoikien elämän seuraamiseksi.

jaettu ilo on paras ilo