Iso äijä ja kaunis poika

Kenny pyörähti tänään elämänsä ensimmäistä kertaa mätsärissä Porissa. Poriin oli rantautunut ShowHau:n roadshow ja mätsärin ohessa molemmat lassiet tuli kuvautettua mister and miss showhau kilpailuun.

Kenny käyttäytyi kehässä vallan mallikkaasti, vaikka polttava helle ei todellakaan ollut mieleen meistä kummalekaan. Hieman teki pikkulassien mieli istua, kun seisominen alkoi kyllästyttää, mutta muuten nuoriherra käyttäytyi vallan mallikkaasti.
Osallistujia isojen pentujen kehässä ei ollut kolmea enempää ja tuomari päätti palkita kaikki osallistujat punaisella nauhalla. Seurassamme oli vanhempia ja kokeneempia kehäkävijöitä, joten meidän paikkamme löytyi sijalta 3, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen Kennyn touhuiluun.

Palkinnoksi Kennyn hienosta käytöksestä ja Kundin pitkästä pinnasta auton nokka käännettiin kohti yyterin koirarantaa. Tästä reissusta enemmän kuvina, mutta tulipa todettua että myös Kenny osaa uida.

Kundi on nyt ilmoitettu Harjavaltaan agiliitelemään 1.6. Toivotaan että saadaan edes yhdet treenit alle niin jonkinasteinen menestyskin voisi olla mahdollista. Rutiinia käytiin hakemassa WeCan epiksistä 1.lk:n radalta josta 10 ratavirheellä irtosi 1 sija. Toivotaan että saadaan nuo turhat virheet pois virallisissa ja LUVA t plakkariin.

Keltaista kirjaa ulkoiluttamassa

Keltaista kirjaa on taas käyty esittelemässä, tällä kertaa Sastamalassa. Retki oli jo lähtökohdiltaan heikolla pohjalla, sillä kesän agility treenikausi ei ole vielä päässyt alkamaan. Edellisistä treeneistä olikin vierähtänyt jo tovi.

Radat olivat haasteellisia, mutta eivä mitenkään mahdottomia. Ongelma tuntuikin olevan enemmänkin ohjaajan pään sisällä, kun rataan tutustumisessa etsein vain kohtia, joista HYL sitten tulee. Jännittäminenkin palasi takaisin kuvioihin ja sykkeen kuuli varmasti puolen Sastamalaa kun odotin omaa vuoroani.
Ensimmäinen rata sujui paremmin kuin luulin. Luonnollisesti Kundi varasti lähdöstä, mutta se oli helposti korjattu. Kontaktit sujuivat , kepit sujuivat, mutta mitä. Aivan simppeli hyppy, muuri, hyppy jotka oli sijoitettu kentän päähän hevosenkengän malliin. Ohjaaja lähteekin kääntymään liian aikaisin, Kundille tulee kiire ja 2 rimaa alas... Kyllä taas kirosin itsekseni.

Kuva Kristiina Silveri

Toinen rata olikin sitten jo sitä mitä odotin ensimmäiseltä. Toisena esteenä oli rengas ja Lassien huumorintaju riitti siihen että hyppäänpä tuolta renkaan ja ketjun välistä. Seuraavaksi keinulta tehtiinkin sellainen kamikaze että Suomen mäkihyppyjoukkue jos tarvitsee uutta vahvistusta niin täällä olisi yksi innokas liito lassie. Loppuradan sösseinkin sitten ihan itse ja lähettelinpä koiran vielä putken väärään päähän. Sen pituinen se. Onneksi treenikauden pitäisi startata parin viikon sisällä.

Seuraavat kisat ovat jo suunnitteilla, mutta toivottavasti ehditään saada treeniä väliin. Onneksi epiksiä tuntuu olevan nyt suht tiuhaan tahtiin, jos tälle ohjaajan jännittämiselle saataisiin taas jotkut rajat asetettua.

Mätsäreitäkin tuntuu nyt kesän kynnyksellä olevan luvassa melko reilusti ja Kenny saa alkaa harjoittelemaan tulevaa kehäketun uraansa. Tottistouhut, jäljet ja haut jatkuvat hyvässä seurassa ja toivottavasti kesän myötä entistä aktiivisemmin..

Aktiivilassiet

Maanantaina toisena pääsiäispäivänä olimme koirien kanssa reissun päällä lähes koko päivän. Matka vei ensimmäisenä aamutallin tekoon, jossa lassiet saavat kuljeskella mukana työssä. Kenny se vain tuntuu löytävän omia mielenkiintoisempia reittejään ja herrasta onkin paljastunut varsinainen kaivinkone. Huudeltuani aikani herraa tallin ovelta kävin tarkastamassa lähikulmat ja siellähän pikkupiru juoksi ympäri hiekkakenttää täydellä riemulla pysähtyen välillä hetkeksi kaivamaan. Myös vanhempieni nurmikko on kokenut herran kaivuutyöt.

Aamutallin jälkeen matka vei Preiviikiin verijälkitreeneihin parhaassa treeniporukassa. Pikku Kenny pääsi ensimmäisenä jäljelle, mutta keskittymiskyky taisi jäädä sinne tallin kentälle. Hetkeksi nenä maahan ja jäljelle, seuraavaksi löytyikin keppi, perhonen, sammal, jäkälä, jälki,jäkälä... Maailma on jännittävä pienen silmin. Ensi kerralla pikkulassie pääsee tuoreemmalle jäljelle, josko voimakkaampi haju auttaisi keskittymään.

Kuva; Niina Heinola

Kundi ominaiseen tyyliinsä tiesi homman nimen jo jälkiliinan napsahtaessa pantaan kiinni. Jäljen alussa liinan asettelu ja lassie jäljelle. Herra ampaisi metsään nokka tiiviisti maassa, muutama paimenen pyörähdys saatiin matkalla, mutta muuten suoritus oli varsin mukiin menevä. Maastokaan ei ollut ehkä siitä helpoimmasta päästä, mutta iso lassie hoitaa homman.

kuva: Niina Heinola

Jälkitouhujen jälkeen oli aika tämän kevään ensimmäisen rantareissun. Kennylle tämä oli elämän ihka ensimmäinen visiitti koirarannalla, ja voi sitä ihmetyksen määrää. Myös katkeruutta oli havaittavissa kun Kundi sekä siskoni koirat ampaisivat veteen kepin perässä ja Kenny jäi rannalle ruikuttamaan, vesihän oli märkää. Hetken pohdiskelun jälkeen pikkulassiekin uskaltautui kastamaan tassujaan, mutta rantahiekalla kaahailu tuntui olevan enemmän Kennyn mieleen.

Kundi 3w

13.4.2011 maailmaan syntyi maailman paras lassie, nimittäin Kundi. Kyllä aika rientää, juurihan se oli Kennyn kokoinen pieni putilo. Strategisiin mittoihin on tullut hieman muutoksia mutta reilut 60cm korkea ja 35kg painava colliepoika tietää yhä olevansa se "mamman vauva" ja sylissäkin on aina herralle tilaa.

Syntymäpäivän kunniaksi pieni kuvakooste menneiltä ajoilta tähän päivään:

voi ruipelo

1w synttärit ja perinteeksi muodostunu kakku

2w synttärit

3w kaakku

maailman paras lassie

kuulumisia

Taas on blogi elänyt hetken hiljaiseloa. Kundin arki pyörii agilityn ympärillä ja Kenny on kierrellyt mukana milloin missäkin totuttelemassa suureen maailmaan.

Kennyn kanssa tottistelut sujuvat edelleen mallikkaasti. Palkkaaminen lelulla on osoittautunut oikein hyväksi tavaksi, ja nyt opetuksen alla onkin palkkaamistapa, jossa pikkulassie palkkaantuu lelunsa kanniskelusta. Ja voi sitä ylpeyden määrää kun Kenny vetoleikin voitettuaan saikin kanniskella "saalistaan" ympäriinsä, tapporavistustakin tarjoiltiin. Perus asioita kuten istumista,seuraamista ja perusasentoa ollaan katseltu ruuan voimin ja mitä ei pikkulassie ruokansa eteen tekisi. Keskittyminen onkin asia erikseen, mutta eiköhän sekin sieltä vielä iän myötä heräile. Tekemisen intoa kuitenkin on vaikka muille jakaa.

Agilitylupaus...

Kundi on jatkanut liitelyään mallikkaasti, voi kunpa ohjaajasta voisi sanoa samaa... Huomenna on luvassa epikset herran 3w synttärien kunniaksi. Kakkukin pitäisi isollelassielle tekaista ja lahjaksi on hankittu naudan nilkka.
Tottistelut ovat sujuneet kivasti, ja ollaan saatu monia hyviä uusia niksejä joilla seuruuseen voitaisi saada lisää potkua. Mutta ne noudot, noudot ja vielä kerran noudot. Kapulan pitoa on sisätiloissa harjoiteltu kaikkien mahdollisten suurten herkkujen voimin, mutta kun se puukalikka on Kundin mielestä maailman kauhein esine. Eipä tuo muutenkaan tykkää mitään suussaan kovin kauaa pitää, joten sekin hankaloittaa hommaa entisestään. Mutta vielä jonain päivänä me korkataan se Tokon Avo luokka, se on luvattu.

Colliepoikien yhteiselo sujuu vallan mallikkaasti. Kundin pinna tuntuu olevan äärettömän pitkä ja Kenny saakin tehdä lähes mitä vain, mikä kyllä hieman itseäni harmittaa. Tämän takia Kennylle on yritetty etsiä kavereita, jotka hieman sanoisivat vastaan pikkulassien pahimmista piruiluista,mutta eihän Kenny vieraita kiusaa, niiden kanssa leikitään nätisti. Nokkimisjärjestys on kuitenin hyvin selkeä, kauhulla vain odotan sitä päivää kun Kenny alkaa rajojaan Kundin kanssa kokeilla tosissaan... Luotan kuitenkin siihen että tarpeen tullen Kundi näyttää pikkupirulle kaapin paikan.

Ystävistä parhain

Epistelyä

Tänään agitreenien yhteydessä pidettiin AK-6 järjestämät epikset. Osallistujia oli valitettavan vähän, mini ja medi luokissa taitoi olla yhteensä 3 tai 4 koirakkoa. Maxeja paikalle oli ilmestynyt onneksi hieman enemmän, muistaakseni 5 koirakkoa itseni mukaan lukien.

Radalta löytyi muutama haasteellinen paikka, joita rataantutustumisessa jouduin miettimään ihan tosissani. Kontaktit ovat tietysti aina yksi jännityksen aihe, tai toisin sanoen puomi, A-esteen kanssa tilanne on kutakuinkin hallinnassa.
Radan sai suorittaa halutessaan 2 kertaa, ja aina kun mahdollista käytetään me Kundin kanssa se ilmainen uusinta. Ensimmäinen kierros sujui yllättävän hyvin. Itse olin turhan "löysä" ja jäinkin hieman jälkeen tietysti juuri siinä kohdassa, kun olisi pitänyt olla tilanne hallinnassa. Onneksi Kundin ajatus riittää melko pitkälle vaikka mamma hieman säheltääkin. Tuloksena 5 ratavirhettä ja reilu 15 sekuntia aliaikaa.
Toinen kierros olikin jo sen sortin ränttätänttää, ettei siitä sen kummempaa kerrottavaa. Suuri ongelma oli ohjaajassakin, mutta jotenkin myös Kundi heitti homman aivan lekkeriksi ja ei antanut ohjaajalle anteeksi pikkurillin virheasentoakaan. Eikä tietysti tarvikaan, opetelkoot mamma ohjaamaan.
Ensimmäisen kierroksen suoritus riitti kuitenkin yllätyksekseni koko kisan voittoon. Toivottavasti myös ensimmäiset viralliset startit AK-6 edustajana sujuvat yhtä hyvällä menestyksellä. 0- rataa metsästetään jälleen viimeistään toukokuussa.

Pikku Kenny se senkuin kasvattaa jalkaa. On se sellainen honkkeli tätä nykyä. Kehutaan jälleen kerran pojankoltiaisen tekemisen intoa. Mitä vaan nakin palasta! Lelutkin on tooosi kivoja ja repimisleikit aivan loistava keksintö. Pieniä treenejä ollaan otettu treeniporukan valvovan silmän alla ja kovasti ollaan sosiaalistuttu kaikkeen mahdolliseen. Eläinlääkäriäkin käytiin morjestamassa, ja eipä tuo riiviö edes huomannut piikkiä niskassaan kun oli niin kiire keksiä jotain tekemistä, olihan se pöydällä seisominen nyt aivan tylsää.
Pieni räyhähenki tässä pennelissä tuntuu asuvan ja herneen mennessä nenään alkaa sen päiväinen räksytys. Hauskanen tapaus tuo Kenny, saapa nähdä mitä ikä tuo tullessaan.

Kevättä kohti

Aurinko paistaa ja lämpöäkin alkaa olemaan. Vihdoinkin! Kennykin alkaa tarjeta pidemmillä ulkoilureissuilla ja Kundi nautiskelee auringosta ja kierähtää selälleen heti kun vain kuivaa nurmikkoa löytyy. Jälkitouhut voivat taas alkaa ja verijälkeä pitäisi alkaa katsomaan ehkä jopa hieman tosissaan, vaan ei vakavissaan. Myös peltojäljelle pitäisi ison lassien kanssa päästä.

Kundin kevääseen kuuluu niin agilitya kuin tottisteluakin ja jahka saadaan treeniporukan kanssa aikataulut kasaan niin jäljestystä hinkataan ihan tosissaan. Kesän aikana tavoitteena on saada agin 1 luokka kahlattua läpi eli nousu 2 luokkaan on minimitavoite. Katsotaan riittävätkö rahkeet selvitä 3 luokkaan asti. Koiralla paukkuja riittää muttakun tämä ohjaaja.
Eilisissä treeneissä oli kuitenkin huomattavissa, että on jotain tänne minunkin kovaan kallooni uponnut ja valmentaja sanoi että ohjaukseni on hyvää ja rauhallista, KUNNES tulee kohta, jonka suorittamisesta en ole varma.
Ohjaajan ongelmien lisäksi myös kontaktit pyritään saamaan kuntoon. Suuriin ongelma on puomin alastulo, muuten paketti alkaa olla kasassa. Myös pimeät putkikulmat osoittautuivat aluksi hieman hankaliksi, mutta kun colliemies sai käsityksen siitä mitä haettiin, sujuivat nämäkin kuin vanhalta tekijältä. Kundi sai jälleen kehuja nopeudestaan ja ohjaajanlukukyvystään. Se vaan on hieno koira, ei siitä mihinkään päästä.


Kenny on alkanut ihmetellä tottistelun maailmaa ja ruuan eteen pikku lassie on valmis tekemään lähes mitä vain. Istumista, maahanmenoa ja "seuraamista" on alettu leikkiä ja myös pieniä jälkiruutuja on poljettu nurmikolle. Hienosti on Kenny oppinut tuota nenän käyttöä.
Tallitouhut ovat alkaneet sujua hienosti, ja hevosiin pidetään kunnioittava etäisyys, vaikka ne ovatkin kovin mielenkiintoisia. Eräänä päivänä yllätin pikku lassien istumasta aidan vierestä ja pyörittelemästä päätään kun se seuraili hevosten heinän syöntiä. On se maailma jännä kun on noin pieni.