Koejännitystä

1v 7kk

 Jälleen pientä taukoa kirjoittelussa, laitettakoon tällä kertaa vaikka tämän pimeän ja vesisateisen marraskuun ankeuden ja kasaantuneiden koulutöiden piikkiin.

Päivät ovat kuluneet tavalliseen tapaan eikä mitään sen kummallisempia sattumuksia ole eteen tullut. Toko koe se vain lähestyy ilkeästi ja pientä jännitystä alkaa olemaan ilmassa. Tässä pätee sama kuin agissakin, koira osaa minä en...

Isäntä on Kundin kanssa treenaillut jonkin verran toko touhuja muun yleisen kohelluksen ohella ja täytynee myöntää että collie tekee kyllä hienosti.( Mukavaa välillä olla katsojan roolissa) Agitreenien yhteydessä (jotka menivät hienosti, mutta ei niistä sen enempää kun tuntuu tämä blogi menevän kovin tortain liitotreenien ylistämiseksi) käytin hyväkseni kaikki tilanteet paikkiksen treenaamiseen ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt kun Kundi makasi paikallaan huolimatta siitä, että itse juoksin ympäri hallia rataan tutustumassa ja vieressä maannut koirakin taisi pariin kertaan siitä lähteä radalle katselemaan. Ja huomioidaan tässä kohtaa että viimeksi on tehty paikkista edellisessä kokeessa kesällä. Myös ottamani seuruu pätkä toimi hienosti ja hyvällä kontaktilla. Jos vain tämä tekemisen taso säilyisi kokeesen ( eli ohjaaja ei jännityksellään pilaa koko hommaa) niin saatan elätellä pieniä toiveita ALO 1 tuloksesta ( viime kokeessa toheloin itse seuraamisen kanssa).

Pieni tiivistelmä siitä mitä tavoitellaan:

• Paikkis: Sujuu jos on sujuakseen. Tiukka tuijotus niin eiköhän se siitä =D

•  Seuraamiset: Toivottavasti jotain muuta kuin sitä viimekertaista "metsälenkkiä". Jos osaan pyytää niin saatetaan päästä ihan kohtuulliseen tulokseen, koira osaa kyllä mutta mamma tunnetusti säheltää minkä kerkiää...

• Jäävät liikkeet: Toimivat molemmat hyvin taas kun ohjaaja keskittyy. Maahanmeno parempi, mutta tietysti hiottavaa on molemmissa paljon. Viime kokeessa alun seuraaminen oli se isoin ongelma.

• Luoksetulo: Sujuu ihan kivasti ja vauhtia ollaan saatu lisää. Perusasento menee siinä riemussa helposti vinoon, mutta eiköhän sekin saada kuntoon.

• Hyppy: Tulee olemaan täysi arvoitus mitä tapahtuu. Toivottavasti päästään johonkin kokeilemaan ennen koetta, muuten mennään asenteella " sujuihan se viimekskin"

Lopuksi kuvamateriaalia colliepojasta kera kavereiden. Talliralli viimeisen päälle:

 

 

 

 

 

Liitoa liitoa

Tällä kertaa saatiin vihdoin kuvaaja mukaan treeneihin. Eihän tätä ole yritetty kuin kesän alkeiskurssista alkaen. No mutta asiaan.

Tämän illan treenit olivat oikein onnistuneet.Treenikavereiden kanssa todettiin,että rata oli mukavan helppo ja pääsi/ joutui vähän juoksemaankin. Hauskinta olikin kuulla  radan olleen suora kopio 1 luokan kilparadasta. Elikkäs kovasti näyttää ja nyt myös tuntuu siltä, että meidät nähdään vielä joskus ihan virallisissakin kisoissa.

kepikepi



 Kundi oli tänään hyvin kuulolla ja jaksoi keskittyä. Mitä nyt heti alussa oli "pientä" sekoilua kun herra oli kerinnyt  keräämään virtaa odottelun aikana. Muutaman yrityksen jälkeen kuitenkin kepeille hakeminen sujui totuttuun tyyliin mallikkaasti. Tällä kertaa otettiin kepeistä pois jo toinenkin ohjuri, eikä Kundi huomannut koko juttua. Valmentaja epäilikin, että pian voidaan ohjurit jättää vallan pois.

Tänään sujuivat myös nuo kirotut kontaktiesteet. Puomi ja se hankalin eli A-este sujuivat molemmat hienosti namialustan avustamana. Alastulossa jarrutus oli keskittynyt ja hallittu ja ylöspäin kapuaminenkin oli sujuvaa. Valmentajakin kehui että nuo menivät paremmin kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. JES!

Rata sujui kaikenkaikkiaan hyvin ja vauhtiakin saatiin sopivasti. Hienointa oli kuulla valmentajan olevan sitä mieltä ,että me oltaisiin Kundin kanssa valmiita möllikisailemaan ja ehkäpä oikeisiinkin kisoihin, jahka saadaan kepit sille mallille. Porissa järjestettäisiin agilityn möllit, mutta yllättäen ne sattuvat juuri joulukuun kuudenteen päivään, eli samaan päivään toko kokeen kanssa. Noo eiköhän niitä vielä kevään mittaan ilmaannu. 

On mulla vaan niin kova agiliito collie, ettei paremmalla väliä.

Muuriakin korotettiin,mutta se ei menoa haitannut

Putki sujuu kuten aina

Täällä taas

Kirjoittelussa ollut taas hieman taukoa, mutta eipä erikoisempia tapahtumia ole ollut.

Agility treenit ovat edelleen viikkojen kohokohta. Parin viikon takaiset treenit menivät lähes totaalisesti penkin alle ohjaajan kulkiessa zombia muistuttavalla tyylillä ilman minkäänlaista ajatuksenjuoksua. Ohjaaminen oli mitä oli ja tästä innostuneena Kundi rupesi suunnittelemaan rataa itse. Jälleen tuli huomattua että koira osaa, minä en. Valona synkkyydessä voidaan kuitenkin mainita että kontaktit onnistuivat paremmin ja agitreenien ohessa tehdyt tokoharjoitteet sujuivat oikein mallikkaasti. Kundi teki hienolla innolla ja tarkasti.

Viimeviikon agiliidot olivat jälleen sitä "normaalia" tasoa, kun ohjaajakin pystyi skarppaamaan. Kundi ohjautui hienosti ja kontaktitkin sujuivat kivasti. Mitä nyt a-esteelle täytyi pompata muutamaan otteeseen oikein ryminällä. Hieno on tuo mun colliepoika. Ensi kerralla yritetään saada kuvaaja mukaan treeneihin, jotta saadaan hieman tuoreempaa kuvamateriaalia.

Lähiaikoina on nuo kuvailut jäänyt muutenkin vähemmälle "hieman" kiireisen aikataulun myötä. Loppuun kuvamateriaalia "perheen miesväen" yhteisistä harrasteista.

Lautailua yhdessä

ja erikseen

ja kestosuosikkina repimisleikit

Luoksetulotreeniä

toivottavasti sama vauhti säilyy kokeessa

Lomaviikon tunnelmia

Syyslomaviikon vilskeessä on tämä kirjoittelu jäänyt hieman vähemmälle. Ei sen puoleen, että mitään eriskummallista olisikaan tapahtunut. Tallikoirana toimimisen lisäksi on harjoiteltu jälkikeppien ilmaisemista ulkona, käyty agiliitämässä ja tulipa colliepoika ilmoitettua toiseen viralliseen toko kokeeseenkin.

nenähommia

Jälkitikut kuskattiin tosiaan ulkoilmaan lenkkeilyn yhteydessä. Kyllä oli tekemisen riemu ylimmillään, kun Kundi tajusi mitä piti tehdä. Välillä tuo nenänkäyttökin meinasi innostuksen takia unohtua, kun koira ravasi ympäriinsä etsiskellen tikkua. Hetken kuluttua Kundi kuitenkin tajusi etsiä enemmän nenän kuin silmien avulla ja jo alkoivatkin tikut löytyä tiuhaan tahtiin. Tästä on hyvä jatkaa.

Torstain vakio agiliitopäivä oli taas koiran ja ohjaajankin toimesta kovasti odotettu. Vuoroa odotellessa saatiin treenattua myös hyvin lyhyitä toko pätkiä joulukuun koetta silmälläpitäen. Koe pidetään samassa hallissa kuin agitreenit ja näytti ainakin tällä kertaa siltä, että hallikammo myös tokoilussa on ohi mennyttä aikaa. Elikkäs kokeessa ainut kauhusta kankea taitaa olla ohjaaja.

Miltähän tää maistuu?

Takaisin agilityn maailmaan. Jälleen meitä odotti haastava rata mutkikkaine ohjauskuvioineen, jotka osoittautuivat jälleen allekirjoittaneelle hyvinkin haastaviksi. Kun ei oma kroppa ja aivot kerkeä kulkemaan koiran kanssa samaan tahtiin. Kundi kuitenkin suoritti jälleen mallikkaasti, vaikka ns "idiootti energiaa" tuntui olevan ja välillä mamman kuuntelu tuntui unohtuvan kokonaan, kun mielessä oli vain seuraava este, jonka colliepoika olisi kovasti halunnut valita itse.

Ohjaajan skarpatessa rata saatiin suoritettua lävitse,mutta nuo kontaktit tuottavat päänvaivaa. Kundi ei mitenkään malttaisi mm. a-esteen alastulossa pysähtyä. Puomin alastulo sujuu huomattavasti paremmin, kun vauhtia on vähemmän. Valmentaja ehdotti kosketus ja namialustan käyttöönottoa, mutta eihän tämä meitin collie niistä niin piittaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on Kundin motto. Täytyy tätä asiaa pohtia valmentajan kanssa ensi treeneissä lisää.


Ensilumikin satoi maahan koiran ja omistajan iloksi. Hullurallia, haistelua ja maistelua on ollut riittämiin.(koiran vai omistajan osalta, sen kukin päätelkööt itse =) ) Toivotaat että tämä olisikin pysyvää. On niin mukavaa kun on valoisaa, valkoista ja puhdasta. Talvifiilistelyn lomassa tuli sovitettua Kundille kylmän talven varalle ostettua takkia ja hyvin tuntui collie poika rotsin kelpuuttavan. Muutama otokset talvisesta menosta .

Agiliitoa

Kuvamateriaalia kesän agiliidoista

Torstaina oli jälleen aika agilitytreenien. Tämä teettää päivään hieman aikatauluttamista, kun koulun jälkeen tarvitsee vielä kipaista tallille hoitamaan karsinatyöt ym. ja liikuttamaan molemmat kopukat. Toisaalta onhan siinä hyvätkin pulolensa, Kundi saa lämmitellä hyvin ennen treenejä ja purkaa hieman ylimääräistä virtaa.

Takaisin asiaan, tallikuvioiden jälkeen nokka kohti agilityn lumoa hallia, ja eikun treenaamaan. Ohjaaja oli jälleen suunnitellut haasteellisen 13 esteen radan joka sisälsi hyppyjen lisäksi 2 putkea, puomin, kepit (ohjureilla joista keskimmäinen pois) pituus esteen, sekä renkaan. Rataa suoritettiin osissa ja palkattiin aina sopivan kohdan tullen ( ohjaajan muistin katketessa) .
Colliepoika suoritti jälleen niin hienosti, ja itsekin olen jo hieman sisäistänyt miten tätä ohjaajaherkkää koiraani tulisi ohjailla.Hyppykorkeus ollaan nostettu 55cm, eikä tämä ole Kundia hämännyt, pikemminkin päinvastoin. Kertaakaan ei ole yrittänyt tulla esteen alta, koputan puuta... Mutta koska joka treeneissä täytyy löytyä jokin ongelma niin tälläerää se oli puomilla. Kundilla oli niin paljon virtaa, että alastulon kontakti pääsi tyystin unohtumaan ja vauhdin huumassa siitä loikattiin useampaankin otteeseen reilusti yli. Kontakti esteitä ruvetaankin nyt hiomaan todenteolla.



Syysterveiset lukijoille!

Kehujakin saatiin mm. koiran tekemisen innosta, ohjaaja herkkyydestä, sekä keppien suorittamisesta. Valmentaja veikkasikin, että pian voidaan Kundilta jo jättää ohjurit vallan pois.

Täytyy kyllä hehkuttaa että Kundia parempaa harrastuskaveria en olisi voinut saada! Kiitokset parhaalle "kasvistädille"! =)

Surkea syyspäivä

 

Voidaanko jo hakea noi konit sisälle että päästään kotiin?

Suomen kaunis syksy taas näyttää parhaat puolensa ; vettä ,kuraa ja tuulta. Rankkaa on tallikoiran arki, sillä säällä kuin säällä joutuu lähtemään emännän mukana hevosia hoitamaan. No eikun takki niskaan ja menoksi!

Yök! kuraa!

Syksyn kurakelit pilaavat collie pojan talli elämyksen tyystin. Tarhoihin ei voi mennä seikkailemaan, siellä on kuraa... Tallin edustalla ei voi enää paistatella päivää ja löhöillä,siellä on kuraa... Märässä lantalassa ei saa pyöriskellä, emäntä kieltää... Tallissa ei saa rauhassa touhuilla, emäntä väittää että hepojen leivät katoavat ruokakipoista ja kehtaa vielä syyttää koiraa...  Tällaisina päivinä ei ole helppoa olla tallikoira

-Kundi-

Löytyi!

 Jotta Kundin päivä ei kuitenkaan olisi aivan tuhoon tuomittu harjoiteltiin sisällä hieman esineilmaisua jälki treenejä silmällä pitäen. Kundi oli onnensa kukkuloilla kun sai vaihteeksi opetella jotain uutta ja eipä montaa kertaa tarvinnut collielle vihjata mitä ajettiin takaa. Jos ilmat sallivat niin siirretään meidän "jälkitikut" ulkoilmaan ja katsotaan muistaako meidän pitkä,  korjaan tarkkanenäinen haukku myös siellä, mitä niiden löytyessä tulikaan tehdä.

Näitä meillä ilmaistaan

Sunnuntai samoilua





Täältä tullaan

Tänään oli ohjelmassa hieman mäkitreeniä Ruosniemessä metsälenkkeilyn yhteydessä. Ei voi kuin todeta että kyllähän meidän ikiliikkujasta jälleen vauhtia ja intoa irtosi.Jokainen haju olisi pitänyt tutkia ja jokaista mahdollista jälkeä seurata. Kaikki risut ja kepitkin tuotiin näytille jos isäntäväestä jompikumpi olisi vaikka ihan vain vähän voinut niitä heittää. Lauantain löhöily päivällä saattoi tietysti olla osuutta asiaan.

 



Samaisen metsäreissun yhteydessä saatiin harjoiteltua myös tuon pitkähkön kuonon käyttöä ja tarkan haistelun tuloksena piilotetut ja ehkä jokunen ylimääräinenkin aarre löytyi sammalien kätköistä vaikka keskittyminen olikin vähän sinnepäin.

 

Kerrankin muistin ottaa kameran mukaan, joten tässä nyt muutama otos collien metsätouhuista.



Kilpajuoksua

Aarretta mä metsästän





Pieni poseeraus on aina paikallaan



Kaikenlaiset kysymykset,neuvot,ehdotukset sekä risut&ruusut ovat tervetulleita ja kovasti odotettuja.