pennullista arkea

Viikko takana pennullista elämää. Alkukankeuden jälkeen Ylijumala Kundikin on todennut että aika ajoin tämä uusi tulokas onkin ihan hupaisaa seuraa. Aamu, aamupäivä, ilta ja iltapäiväpainimiset ovat osa jokapäiväistä rutiinia ja kovin huvittavaa seurattavaa kun pieni Kenny kovasti yrittää leikkiä repimisleikkejä ym mukavaa ison Kundin kanssa.

Kenny on ollut kovin reipas kaveri. Yöt nukutaan muutamia heräämisiä ja ulospyytämisiä lukuunottamatta rauhallisesti ja päivisin mennäänkin sitten sata lasissa. Kaikki uusi on kovin kiehtovaa ja mikään ei pelota, ihmiset ovat kaikki ihania ja uusiin paikkoihin mennään voittajan elkein. Repimisleikit ovat kova juttu ja ruuan eteen kakara tekee mitä vain.

Kaikki on lähtenyt rullaamaan pelottavan helposti kun koirassa ei tunnu olevan mitään muuta "vikaa" kuin pirun kova pää. "jos kiellät niin varmasti teen uudelleen" tuntuu olevan päällimmäinen ajatus noiden pienten korvien välissä. Myös Kundin pinnaa koetellaan tasaiseen tahtiin kun Kenny roikkuu milloin korvissa milloin hännässä tai mistä tahansa muusta kehon osasta josta saa kiinni. Onneksi isolla lassiella on todistettavasti tajuttoman pitkä pinna, ja pentu saa aikansa retuuttaa ja ärsyttää, mutta kun raja tulee vastaan huomauttaa iso lassie asiasta matalalla murinalla.

Kundi ja Kenny

Nyt on sitten meidän talouden karvakorvien määrä saatu parilliseksi. Tänään kotiin palasi lassielapsi Judy's Magician La Grange elikkäs tutummin Kenny.

Aluksi Kundi oli kovinkin järkyttynyt ja suorastaan loukkaantunut siitä että hänen kotiinsa tuodaan tällainen kakara. Sitä ei voinut haistaa, ei koskea, eikä oikeastaan edes katsoa päin. Myöskään omistajia päin ei sopinut katsoa sillä olivathan he tuoneet tämän pahimman painajaisen hänen rauhaisaan kaksioonsa...

"Eihän tää vaan jää asumaan tänne"

Iltaa kohti mentäessä Kundi löysi pennusta kuitenkin aivan uuden puolen; sehän leikkii. Ja voi sitä riemun määrää, ja rullalla olevien mattojen määrää, ja lelujen määrää ympäri kotia... Kakara katsoo Kundia kuin suurempaakin ylijumalaa ja Kundi paistattelee tässä ihailussa mielellään. Loppu illasta onkin hyvä löhötä vieretysten kyljellään olohuoneen matolla.

Colliepojan elämän seuraaminen muotoutuukin tästä eteenpäin colliepoikien elämän seuraamiseksi.

jaettu ilo on paras ilo

Lieto liito vol.2

Tänään sunnuntaina auton nokka osoitti jälleen kohti Lietoa ja ATT:n agilitykilpailuja. Treenit jäivät vähäisiksi, mutta luotto colliepojan taitoihin on aina kova.

Ensimmäinen rata osoittautui nopeudessaan ja muutamassa tiukassa kurvissaan yllättävän haastavaksi. Kun Kundi vielä tärinöissään varasti lähdöstä, olin auttamatta myöhässä. Tuloksena 10 ratavirhettä ja sija 8/30. 15 koirakkoa saivat radalta HYLlyn joten en ollut ainoa joka totesi radan haastavaksi.

Toinen rata sujui jo paremmin ja Kundikin alkoi olemaan sellaisessa mielentilassa että kuuntelu alkoi onnistumaan. Mutta jälleen kerran meitin pirullisen innokas colliemies varasti lähdöstä. Tietääpä taas mitä treenataan. Puomin kontaktipinta osoittautui jälleen kerran meille liian lyhyeksi ja tämän harmittavan kontaktivirheen takia toinen sija ja LUVA vihelsivät mennessään ja vaihtuivat sijaan 6/36.

Viimeinen rata olikin sitten jopa itselleni yllätys. Puomin kontakti otettiin ylitsevuotavan tarkasti ja loppu sujuikin kuin itsestään. Tuloksena ensimmäinen 0 rata ja LUVA sijalla 3/33. Kyllä mie meinasin romahtaa.Kyseessä kuitenkin 6. virallinen rata ja toiset kilpailut. Takana parin vuoden agility tausta ensimmäisen koiran kanssa. Eikä jääty voittaneille bordercollieille kuin noin 3 sekuntia. Ohjaaja treenaa itseään iskuun ja nuo 3 sekuntia ovat kirittävissä.

Saattaa olla että maaliskuu elellään kisojen osalta hiljaiseloa ja totutellaan uuteen päivärytmiin uuden perheenjäsenen myötä. Perjantaina taloon muuttaa Kundin siskonpoika, joten viimeistään silloin lisää tämän talouden kuulumisia.

Urhea lassie

Colliepojan viikonloppu on ollut kovin toiminnantäyteinen. Perus tallikoiran viran ohella lauantaina kutsuivat agilityn epikset ja tänään sunnuntaina oli vuorossa susitesti.

Epikset menivät 2 viikon treenitauon jälkeen juuri niin kuin oletinkin. Kundi oli ratketa riemusta kun näki radan ja vauhti oli tolkutonta ja pysähtyminen kontakteillekkin meinasi unohtua. Rata oli tasoltaan n. 2 luokan ratoja vastaava ja colliemies selvisi siitä varsin hyvin, jos pieni hitunen oltaisi saatu keskittymistä mukaan. Lopputuloksena parit HYLlyt sillä korjasin herran kontakti ja keppi kaahotukset, kun nyt kerta epiksissä oltiin.Oli kuitenkin taas miljoona ja yksi asiaa joihin olin radalla tyytyväinen, etenkin Kundin herkkään ohjauksen lukuun ja aina yhtä iloiseen asenteeseen.

Tänään colliepoika kohtasi konesuden Yyterin ratsastuskeskuksen maneesissa. Jäljelle Kundi lähti tuttuun tapaansa heti ja reaktio jälkeen oli voimakas. Sitten tulikin se vaihe kun mammalta meinasi leukaluu pudota maneesin hiekkapohjaan. Suden tultua näkyviin lassie lähti suoraan petoa kohti ja aloitti testaajan sanoja lainatakseni kovin katu uskottavan haukun ja pisti pedolle tosissaan hanttiin.

Osa- alueet

Reaktio hajujälkeen: Voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio nähdessään pedon: Siirtyy omistajan ja pedon väliin, aloittaa haukun heti

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: Suuri

Rohkeus: Suuri ( tiivis katsekontakti)

Taistelutahto: Suuri, tekee valehyökkäyksiä, mutta pitää kuitenkin turvallisen etäisyyden

Väistöliikkeet/ ketteryys: Keskitasoa

Testaaja kehui Kundia kovasti. Kundi on kuulemma todella kova, terävä ja toimintakykyinen koira joka ei anna kenen vaan tehdä itselleen mitä vaan. Paukkuja riittää vaikka mihin ja tämä lassie kuulemma pitää sudet metsässä ja mamman turvassa. On se vaan hieno mies<3

Perus puurtamista

Taas on ollut kovin tasapaksua aikaa. Vähän agireenailua, vähän tottista, vähän vetoreenejä, eli toisin sanottuna vähän sitä sun tätä.

Vielä kun meilläkin oli lunta (eipä ole enää) päästiin Kundin kanssa tekemään super hyvä vetolenkki mökille ja takaisin. Meren jäälle oli joku ihana ihminen ajanut mönkijällä tarkoitukseemme täydellisen uran ja colliepoika kiitti vetämällä innoissaan kelkan mökille. Takaisin päin tultaessa päästin Kundin noin puolessa välissä matkaa painimaan äidin "pikkupiskien" kanssa ja voi sitä rajatonta riemua kun tilaa oli vaikka millä mitalla.

 Pitkästä aikaa käytiin myös treeniporukan kanssa ottamassa hieman tottista. Lassie on aina lassie ja Kundi on aina Kundi paitsi tällä kertaa. Sehän oli jopa vähän innoissaan ja keskittyi aivan loistavasti pentuhäiriöstä huolimatta. Luoksetulon asento oli hyvä, perusasento hyvä ja seuruu loistava. Ei poikitusta ei jäkittämistä ei edistämistä ja kontakti piti. Kaikki tuntui toimivan, joten mikäs siinä. Itselle jäi tehtäväksi vain nauttia.


Pentuhäiriöstä puheen ollen voidaan kaiketi jo täälläkin julkistaa että perheenlisäystä on tulossa. 9.1.2014 syntyi Judy's Magician kenneliin 7 penneliä, joista yksi uros saapuu talouteemme maaliskuun alkumetreillä. Hullua hieman yllytettiin pennun hankintaan ja kun mammakoirana toimii Kundin sisko ei asialle ollut paljoa tehtävissä. Elikkäs piakkoin blogissa seurataan colliepoika kaksikon touhuja.

Viikonloppuna on luvassa niin agiepikset 2 lk. tasoisella radalla kuin sunnuntain susitesti. Elikkäs seuraavaksi päivityksiä näistä riemuista.

kotia kohti

paras ystävä

Keltainen kirja korkattu

Takana ovat ensimmäiset viralliset agility startit. Oli muuten todella hieno paikka tuo ATT: halli ja toimivat kisajärjestelyt, kiitos vielä heille! Videot radoista ilmestyvät jahka latautuvat.

Kundi oli aivan super, sehän teki juuri niinkuin ohjaaja näytti! Vielä kun ohjaaja näyttäisi oikein... Ensimmäiseltä radalta harmittava HYLly ohjattuani Kundin väärään putken päähän, minkä sain kyllä vielä korjattua vaan en tarpeeksi ajoissa. Loppurata sujuikin hienosti ja kyllä harmitti se alun sähläys.

Toisella radalla alku lähti taas oikein hyvin. Radan loppupuolella erehdyin sitten kontakti lopussa antamaan käskyn "koske" jota en ollut nyt aikaisemmin radalla tehnyt. Kundin reaktio oli hypätä koko puomin kontaktipinnan yli ja naps 5 pinnaa ja loppurata puhtaasti. Taas taoin päätäni seinään. Sija 7/26.

Kolmas rata oli hyppyrata, jossa taidettiin nähdä tasan 2 nollarataa. Kumpikaan niistä ei ollut valitettavasti meidän, vaan tuo 5 tuli jälleen kummittelemaan riman pudotuksen seurauksena. Jälleen omaan piikkiini. Tältä radalta kuitenkin sija 5/25.

Alkuperäisenä ajatuksena oli että jos saadaan edes tulos niin ollaan hitokseen tyytyväisii. Ensimmäisen radan harmituksesta päästyäni olin kovin ylpeä sijoista 7 ja 5 ottaen huomioon kuinka paljon hylättyjä suorituksia radoilta tuli. Tästä on hyvä jatkaa ja into tähän lajiin senkuin kasvaa. Seuraavia kisoja etsimään.

Keltainen kirja korkattu. 

Liitoa Liedossa ja lumisia latuja

Vihdoinkin on saatu tännekin päin Suomea lunta! Hieman vähemmän mukavana lisänä tulivat nuo -20 asteen pakkaset, jotka hieman rajoittavat ulkoiluintoa.

Kuitenkin lumesta innostuneina niin omistaja kuin colliepoikakin löysivät mukavan lisän harrastusten kirjoon. Nyt nimittäin vedetään. Syntymäpäivälahjaksi saatu potkukelkka saa kyytiä kun Kundi riemastuu jo nähdessään pelkät vetovaljaat. Jarrut ovat hieman hakusessa, mutta treeniä treeniä niin eiköhän saada joskus aikaiseksi sulavaa ja hallittuakin menoa.


Tulipa sitten lunastettua lupaukset virallisten agilitykisojen saralla ja 26.1 sunnuntaina starttaa auto kohti Lietoa ja ensimmäisiä virallisia ratoja. Luvassa 3 rataa, 2x agirata ja yksi hyppyrata. Homma tulee menemään niin penkinalle sillä itse jännitän jo nyt ja treenit ovat jääneet turhan vähälle. Onneksi Kundi on mielestään aina vain ja ainoastaan paras.
No sunnuntaina nähdään kuinka käy!