Luonteen testailua

Taas on tullut taukoa blogin päivitykseen. Nopea katsaus menneeseen:  Agi,jälki ja tottistelu treenit menevät mallikkaasti. Nouto alkaa näyttää paremmalta, pitäminen on kovasti vaiheessa, mutta kehuja saatiin että eteenpäin on menty ja hyvin. BH koe treenit päättyivät ja nyt täytyisi vaan löytää koe johon ilmoittautua. Jos tottisosuus saadaan hoidettua kunnialla pitäisi homman olla paketissa. Toivotaan että colliepojan tottismotivaatio on vireessä tosipaikan tullen. Viimeistä ALO1 tulosta metsästetään myös kovasti, TK1 häämöttää.

Agility sujuu normaaliin tapaan mallikkaasti. Kepit alkavat olemaan siinä mallissa, että viimeistään ensi vuoden alussa voisi viralliset kisat korkata. En viitsi enää tämän vuoden puolella maksella lisenssiä. Epiksiä olisi tarkoitus kahlata läpi niin monta kuin mahdollista.

Jälkitouhut ovat olleet hieman tauolla kiitos työvuorojen ja muiden kiireiden. Toivotaan että päästään pian pelloille jäljestämään, sillä metsäjälki ei kuulu meidän kisakalenteriin ennen kuin nouto on mallillaan ja siihen voi mennä tovi. Innolla odotan että päästään pellolle nenähommiin.

Juhannuskin kerkesi tässä välissä vierähtää. Kundin juhannustouhuista sen verran, että juhlaa vietettiin 8 koiran laumassa mökkeilyn merkeissä. Hyvin tulivat toimeen kaikki koiruudet keskenään rotuun, kokoon tai ikään katsomatta. Rotukirjoon mahtui mm. dogo canario x3, rotikka, mitteli x2, chihuahua ja tietysti colliepoika. Uiminen oli hellekelien hienoin juttu ja innostuipa collie hyppäämään ihan laiturilta saakka sekä myös sukeltelemaan. On se monitoiminen koiruus.

Kuva Merja Pihlajasaari- Mäntynen

Sitten suurimpaan jännitykseni aiheeseen eli luonnetestiin. 29.6. suunnattiin kohti Kaarinaa ja luonnetestiä. Pääsimme Kundin kanssa korkkaamaan testin ensimmäisinä ja myönnettäköön että olin enemmän kuin jännittynyt. Kundi suoriutui hienosti, leikki tuomarin kanssa, uhosi hieman kelkalle, mutta rohkeasti ja ystävällisesti meni sitä sitten katsomaan. Hyökkääjä sai osakseen "rumia sanoja" kun kehtasi mammaa lähteä kepillä huitomaan. Meinasi itseltä tulla ihan tippa linssiin kun Kundi asettui itseni ja hyökkääjän väliin siitä koskaan liikahtamatta. Hieman colliepoikaa kyllä ihmetytti miksi mamma hänet tälle "hyökkääjälle" sitten jätti, mutta siitäkin selvittiin hienosti. Haalari tai tynnyri eivät aiheuttaneet sen kummempia tuntemuksia Kundin päivään, ja pimeä huonekin oli mielestäni ihan onnistunut hommeli. Eniten itseäni sitten harmittavatkin laukaukset, ja etenkin seinä. Nimittäin ennen kuin tuomari ehti kunnolla edes uhkaamista aloittaa, sai Kundi itsensä irti seinään asetetusta piuhasta, jonka lukko oli auennut. Seuraavalle koirakolle lukkoa korjailtiin jo teipin kanssa. Kyllä otti päähän, kun ei ollut itsestä johtuva vika. Laukauksien osalta ihmettelen tuomarien ratkaisua antaa Kundille arvostelu laukauskokematon. Ainoa laukauskokematon tässä tilanteessa olin minä, koska ensimmäisen laukauksen kohdalla säpsähdin ja koiran ainoa reaktio oli katsoa minua. Toisen laukauksen kohdalla Kundi ei tehnyt elettäkään. No nämä on näitä ja itse tiedän ettei koirani paukuista tai laukauksista piittaa. Lopputulos +157, laukauskokematon. Hyväksytty tulos saatiin, mutta hieman nuo 2 asiaa jäivät kaihertamaan. Tuomari kuitenkin antoi mukavia kommentteja, ja sanoi että yhdessä Kundin kanssa olemme todella vahva pari. Ja niinhän me ollaankin<3

Kuva Merja Pihlajasaari- Mäntynen

vielä osa-alueet erikseen:
Toimintakyky: +1
Terävyys: +1
Puolustushalu: +3
Taisteluhalu: +2
Hermorakenne: +1
Temperamentti: +2
Kovuus: +1
Luoksepäästävyys: +3
157p laukauskokematon

Kuva Merja Pihlajasaari- Mäntynen